Dirk Anderson ja häneltä pois otettu ellenwhite.org
 

ENTISEN ADVENTISTIN KOTISIVUT

   
    "Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen
 ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo." Fil.3:8,9
 
     

Aiheisiin 

     
  http://www.ellenwhiteexposed.com on osoite, josta löydät kirjoittajan nykyisen verkkosivun.
Alleviivatut sanat on englanninkielisessä linkitetty ko. artikkeleihin, ei tässä suomennoksessa.
Kirjoittanut: Dirk Anderson
Kääntänyt: Tuija 

Minun tarinani:

33 vuotta Seitsemännen päivän adventistina


Syntynyt adventistiksi

Synnyin adventistien sairaalassa Florida Hospitalissa, Orlandossa, Floridassa.  Kukaan ei varmaan osannut aavistaakaan, että viettäisin osan aikuisiästäni työskentelemällä tuossa samassa sairaalassa. 1960-luvulla Florida Hospital oli suhteellisen pieni. Se ei ollut sellainen miljardin dollarin organisaatio kuin nykyisin. Hallintohenkilöstöllä ja työntekijöillä oli sama palkka. Porsche, Mercedes Benz tai BMW oli epätavallinen näky johtohenkilöiden parkkipaikoilla. Suurin osa henkilökunnasta oli adventisteja. Sairaala ei ollut vielä alkanut sijoittaa tulojaan osakemarkkinoille. Kun poikani syntyi tuossa samassa sairaalassa 1990-luvulla, tilanne oli dramaattisesti muuttunut.

Niin alkoivat muutoksen ajat adventtikirkossa. Vähitellen kirkko kääntyi pois alkuaikojen opetuksista. Puhujapöntössä puhuttiin Profetian Hengestä yhä harvemmin. Rockmusiikki alkoi saada sijaa nuorten tilaisuuksissa ja koruja alettiin käyttää yhä enemmän. Ellen Whiten asemaa kohtaan esitettyjä kysymyksiä ja keskusteluja käytiin ennen tutkijoiden kesken adventistikoulujen takahuoneissa, mutta nyt ne siirtyivät kirkkojen sapattikouluihin. Muutoksen tuulet iskivät adventtikirkkoon.

Koulutukseni adventtikirkossa

Vietin 16 vuotta adventistikouluissa. Varhaisimmista vuosistani lähtien minulle opetettiin seitsemännen päivän adventistien ainutlaatuisia opinkappaleita. Opin kansallisesta sunnuntailaista ja että katoliset ja protestantit liittoutuisivat spiritualistien kanssa muodostaen kolmikantaliiton vainotakseen kaikkia niitä, jotka pitävät sapatin. Minulle opetettiin, että Ellen White oli Jumalan profeetta ja hän esitti ihmeellisiä tekoja, kuten lakkasi hengittämästä ja piti ojennetussa kädessään raskasta Raamattua tuntikausia. Tultuani vanhemmaksi opin tutkivan tuomion ja kolmen enkelin sanoman. Elin jatkuvan pelon ja odotuksen tilassa. Pelkäsin tulevaa vainoa ja ahdistuksen aikaa, mutta odotin Kristuksen takaisintuloa. Kaikki puhuivat, että Jeesus tulee takaisin aivan pian, luultavasti vuoden, parin sisällä. Muutaman kerran jotkut alkoivat asetella päivämääriä ja minä olin sekä innostunut että huolestunut, mutta päivämäärät tulivat ja menivät ja kaikki jatkui ennallaan.

Täydellisyyden opettelua

Vuosien varrella opin, että seitsemännen päivän adventistit ovat Jumalan ainoa jäännösseurakunta. Jumala puhdistaa ja koettelee heitä siinä tarkoituksessa, että he pystyisivät olemaan täydelliset ilman välittäjää Hänen edessään. Kun olin lapsi, tämä oli raskas taakka. Yritin olla täydellinen ja pitää sapatin täydellisesti, mutta aina näytin epäonnistuneen. Katselin ympärilleni löytääkseni täydellisen ihmisen, onnistumatta. Adventistit, jotka tunsin, olivat yleisesti ottaen hyviä ihmisiä, mutta löysin pienen eron heissä verrattuna muihin kristittyihin. Suurin osa heistä ei juonut kahvia (ei ainakaan julkisesti) eivätkä he pitäneet koruja (paitsi rintaneuloja), mutta mitä tuli rakkaudellisuuteen, hyväksymiseen, anteeksiantoon ja puhtauteen, en rehellisesti sanoen nähnyt adventisteja siinä asiassa parempina kuin muut kristityt.

Lukioaikaiset kokemukset

Lukio oli tietyllä tavalla avartavaa aikaa.  Oleskelu kaukana kotoa, sen rajoittavasta ympäristöstä, näytti saavan esille pahimman minusta ja muista oppilaista. Kun käveli asuntolan käytäviä edestakaisin, kuulosti siltä kuin olisi ollut rockkonsertissa, jossa soitti tusina erilaista hevibändiä. Musiikki taukosi vain sapattisin, kun oppilaat  käänsivät desibelejä pienemmälle välttääkseen nuhtelut.

Eräs nuori adventistimies vuokrasi pornovideoita ja kutsui muita oppilaita huoneeseensa katselemaan niitä. Oli ällistyttävä näky, kun 25 nuorta miestä kasautui asuntolahuoneeseen videon katseluun.

Lauantai-iltapäivisin asuntola tyhjeni, kun oppilaat menivät paikallisiin baareihin ja tanssiklubeihin. Katselin heitä toisinaan heidän kävellessään (tai hoiperrellessaan) takaisin asuntolaan punaisin silmin. Oppilaat piilottelivat huoneissaan olutta, pornoa ja veitsiä. Toisinaan dekaani teki jonkun huoneeseen ratsian ja takavarikoi laittoman materiaalin.

Asuessani asuntolassa minulla oli mahdollisuus tutustua Ellen Whiten pojanpojanpoikaan Steve Whiteen. Hänen huoneensa oli vastapäätä omaa huonettani, käytävän toisella puolella. Hän oli mukava kaveri eikä ottanut osaa joihinkin aktiviteetteihin kuten muut.

Eräs oppilas erotettiin sinä aikana kun olin asuntolassa. Hän asui asuntolani alakerrassa ja oli nimeltään Kevin. Hän oli ystävällinen kaveri, pidetty ja lahjakas. Hän sai potkut koulusta, koska hän oli homoseksuaali. Hän siirtyi länsirannikon adventistikouluun. 19-vuotiaana hän teki itsemurhan. En tiedä miksi, mutta luulen, että hän ei kestänyt ympäristön painetta eikä pystynyt hyväksymään omaa epätäydellisyyttään.

Kääntymykseni

21-vuoden ikäisenä koin kääntymyksen. Muutama kuukausi ennen tätä kokemusta tulin tietoiseksi omasta syntisyydestäni aivan uudella tavalla. Aloin etsiä vastauksia ja joku antoi minulle adventistipastori Morris Venden kirjan erään kirjan. Lukiessani sitä eräs havaitsemani asia muutti elämäni lopullisesti: "Pelastus tulee uskosta". Se oli hätkähdyttävä, uusi käsite minulle.

Siihen asti olin luullut, että pelastun olemalla kuuliainen Jumalalle ja pitämällä kymmenen käskyä. En pysty selittämään luuloani tekojen kautta pelastumisesta. Kukaan ei ollut koskaan minulle opettanut mitään sellaista. Olin vain omaksunut sen koulutukseni ja kokemukseni kautta. Aloin nähdä asioita uudessa valossa.  Annoin itseni Jumalalle ja omistin koko elämäni Hänelle .

Ellen White astuu elämääni.

Olin niin innoissani uudestisyntymisestäni, että halusin olla niin hyvä adventisti kuin mahdollista. Niinpä aloin toiminnan jota kesti yli kymmenen vuotta. Luin päivittäin Ellen Whiten kirjoituksia, toisinaan tuntikausia kerrallaan. Suurin kustannuksin kokosin yli 50 Ellen Whiten kirjaa ja hankin hänen kirjoituksiaan CD-Romilla ja uppouduin niihin.
Kaiken kaikkiaan luin yli 10.000 sivua hänen kirjoituksiaan. Opettelin muistamaan kokonaisia kappaleita. Annoin työtovereille ja ystäville Tie Kristuksen luo -kirjoja. Sapatti-iltapäivisin kuljin ovelta ovelle antaen Whiten kirjoja ja Tie Kristuksen luo -kirjoja annoin yli 1000 kappaletta.

Suuri Taistelu - projekti

1992 menin mukaan Suuri Taistelu - projektiin, jonka rahoitti "Finish the Work Ministry" -niminen riippumaton työryhmä. Asuessani Jacksonvillessä, Floridassa, käynnistin projektin, jonka päämäärä oli antaa ihmisille 110.000 korttia, joilla sai ilmaisen Suuri Taistelu -kirjan.

Minusta tuli myöhemmin tämän työryhmän johtokunnan puheenjohtaja. Tässä asemassa ollessani aistin ensimmäisen kerran jotain siitä taistelusta, jota niin usein käydään seurakunnan jäsenten välillä. Erimielisyyksiä syntyi Ellen Whiten kirjoituksista  ja muistakin asioista, joiden takia työryhmä hajosi. Vetäjä lähti ja liittyi "Holy Name" -nimiseen liikkeeseen ja johtokunta äänesti työryhmän lopettamisen puolesta. Minä menin adventtikirkkoon hoitelemaan erilaisia tehtäviä ja toimin mm. rahastonhoitajana, avustavana nuorten opettajana ja diakonina. Opetin Raamatun tutkisteluluokassa sapatti-iltapäivisin ja isännöin pientä ryhmää perjantai-iltaisin kotonani.

Ellen White vaikuttaa elämääni

Ellen Whiten kirjoituksilla oli dramaattinen vaikutus elämääni. Huomasin monia sääntöjä, joita minä eikä kukaan muukaan adventisti noudattanut. Aloin listata sääntöjä noudattaakseni niitä. Vaimoni vastusti tätä, mutta puursin eteenpäin. Olimme jo vegetaristeja. Nyt jätimme pois ruokavaliostamme vielä maitotuotteet, etikan, kananmunat ja sokerin. Ajattelette varmaan, että mitä me sitten oikein söimme? Emme paljon mitään. Painoni putosi alle normaalin ja tulin voimattomaksi. Riittämätön ruokavalio yhdistettynä täydellisen elämän pyrkimykseen aiheutti stressin, joka verotti terveyttäni peruuttamattomasti.

Ruokavalion muutoksen lisäksi tein muitakin muutoksia. Kieltäydyin pitämästä vihkisormusta ja vaadin vaimoanikin luopumaan omastaan. Vältin ei-adventistien seuraa paitsi silloin, kun tarkoituksena oli käännyttää heitä adventismiin. Vältin lääkärille menoa ja lääkkeiden käyttöä, jopa asperiinia. Poistimme seiniltämme kaikki perhevalokuvat, koska Ellen White sanoi sen olevan epäjumalien palvontaa. Peruutin henkivakuutuksemme, koska Ellen White käski välttää sijoittamista sellaiseen. Menin jopa niin pitkälle, että pyysin vaimoani vaihtamaan gynekologinsa naispuoliseen. Ellen White sanoi, että naisen oli epäsopivaa mennä miesgynekologille.

Liittyminen "Historiallisiin" adventisteihin

Huomasin pian, että tiukka uskoni Ellen Whiteen erotti minut adventismin valtavirrasta. Vaikka suurin osa adventisteista tunnusti tunnusti uskovansa Ellen Whiteen niin itseasiassa hyvin harva noudatti hänen traditionaalista opetustaan. Niitä, jotka noudattivat Ellen Whiten ja muiden adventistipioneereiden alkuperäisiä opetuksia, kutsutaan "historiallisiksi adventisteiksi". Aloin käydä enemmän ja enemmän itsenäisissä adventtikirkkojen ryhmittymissä kuten "Hope Internationalissa". Uskoin näiden ryhmien julistavan sellaista sanomaa, jota Ellen White sanoi "Suoraksi Todistukseksi". Otin osaa itsenäisten kirkkojen tapahtumiin ja leireihin. Juttelin monien itsenäisten liikkeiden johtajien kanssa kuten Ron Spearin, Jan Marcussenin, Colin ja Russel Standishin. Huomasin pian niiden samojen taisteluluiden  ja ristiriitojen, joita käytiin adventtikirkon valtasuunnassa, käytävän myös näissä itsenäisissä suunnissa, vain suuremmassa mittakaavassa. Kiistoja käytiin profeetallisista tulkinnoista, Raamatun versioista, kuinka noudattaa sapattia, ruokavaliosta ja muista aiheista. Yhdestä asiasta oltiin kuitenkin yksimielisiä: valtasuunnan adventismi oli vääristynyt ja vaati uudistusta.

Yritykseni puolustaa Ellen Whitea

Vuonna 1996 löysin Internetistä sivut, joissa hyökättiin Ellen Whiten profeetan asemaa kohtaan. Se oli törkeä loukkaus!  Olin närkästynyt, että joku voi arvostella Jumalan profeettaa. Vuosia olin jankuttanut adventisteille kuinka heidän pitäisi olla kuuliaisia Ellen Whitelle. Olin mestari tunnistamaan mitä Ellen Whiten sääntöä joku ei noudattanut ja olin innokas arvostelemaan heitä heidän löyhyydestään. Nyt otin uuden tehtävän ja aioin puolustaa häntä Internetissä. Perustin nettisivut ja sepustin perusteluja selittääkseni joitakin hänen epätavallisia lausuntojaan kuten "amalgamaatio" (ihmisen ja eläimen risteytys, suom. huom.).  Pakotin itseni kaikenlaisiin "aivojumppiin" selittääkseni asioita ja mietiskelin aloinko jo venyttämään rehellisyyden rajoja.

Säröjä Ellen Whiten puolustuksessa

Ensimmäiset Ellen Whiteen kohdistuneet epäilykseni ilmaantuivat muutama kuukausi nettisivujeni avaamisen jälkeen. Seurakunnan vanhin William Fagan, White Estaten johtaja, lähetti minulle sähköpostia ja kertoi, että jotkut sivullani olevat aineistot eivät olleet tosia. Tällainen oli J.N. Loughboroughn kirjoittama juttu William Foysta, joka näki näkyjä ennen Ellen Whitea. Fagal totesi, että myöhemmät tutkimukset ovat todistaneet Loughboroughn olleen väärässä. Aloin miettiä, että mitkä muut Loughboroughn kirjoitukset olivat vääriä. Miten oli suuren Raamatun tarina? Entäpä hengityksen lakkaaminen näkyjen aikana? Ihmettelin miksi Loughboroughn antoi vääriä tietoja ja mikä hänen tarkoitusperänsä olivat kirjoittaessaan historian uusiksi. Siitä huolimatta päätin panna epäilykseni syrjään ja luottaa siihen, että Ellen White oli Jumalan profeetta.

Ellen White puolustukseni sortuu

Noin kuukausi tämän jälkeen entinen adventistipastori Dale Ratzlaff haastoi minut lukemaan Canrightin kirjan Ellen Whitestä. Päätin lukea kirjan tarkoituksenani kumota sen väitteet. Vaikka kirjan sisältö alkoikin vaivata mieltäni, päätin todistaa sen väitteet vääriksi. Niinpä menin paikallisen adventistiyliopiston kirjastoon ja kaivoin esille kaikki vanhat dokumentit Ellen Whitesta ja hänen aikalaisistaan mitä vain saatoin löytää. Vietin monta tuntia seuloen materiaalia. Hämmästyksekseni en löytänyt mitään millä kumota Canright. Itse asiassa kaikki näytti tukevan hänen kirjoituksiaan. Olin hämmentynyt. Paneuduin suljetun oven - oppiin ja havaitsin, että Ellen White oli todellakin nähnyt pelastuksen oven olevan suljettu 1844 ainakin yhdessä näyssään. Luin näyn yhä uudelleen ja ponnistelin ymmärtääkseni sen. Vaikka kuinka painiskelin näyn parissa käyttäen kaikki henkiset kapasiteettini muuttaakseni sen järkeväksi, en pystynyt siihen. Se ei muuttunut miksikään. Ellen White oli nähnyt valheellisen näyn. Olin sekaisin ja pettynyt. Päätin tutkia asiaa lisää ennen kuin tekisin päätökseni.

Tutkin hänen terveydentilastaan kirjoitettuja lausuntoja . Hänen omat adventistilääkärinsä olivat tehneet diagnoosin, jonka mukaan hänellä oli hysteria ja katalepsia (jäykkyystila, suom. huom.), joihin sairastuneet potilaat kärsivät harhoista, heidän vartalonsa jäykistyivät ja he melkein lopettivat hengittämisen. Nämä sairaudet saattoivat aiheutua aivoihin kohdistuneesta vammasta ja naisilla tätä esiintyi yleisemmin. Oireet usein katosivat keski-iässä. Ellen Whiten näyt alkoivat harveta ja vihdoin loppuivat kokonaan keski-iässä. Aloin miettiä miksi Jumala antaisi jollekulle näkyjä samalla esiintymistavalla, joka itse asiassa muistutti näiden sairauden esiintymisoireita? Minusta se näytti epätodennäköiseltä yhteensattumalta.

Todisteiden vakuuttavuus

 Lopullinen niitti oli sovituspäivä. Luin 3.Moos. 16 luvun ja Hepr.9 ja 10 luvun. Luin ne yhä uudelleen ja uudelleen. Otin esille kreikan sanakirjan ja etsin sieltä sanoja. Kaikki lukemani vakuutti, että Kristus meni kaikkeinpyhimpään taivaaseen astumisensa yhteydessä. Ilman Ellen Whiten näkyä en saanut sovituspäivää sijoitettua vuodelle 1844.  Raamattu osoitti sen selkeästi olevan 31 jKr.

Minun täytyi vihdoin myöntää ylivoimaisten todisteiden valossa, ettei Ellen White ollut Jumalan profeetta.
Se mursi minut.  Sairastuin fyysisesti ja olin kuusi päivää vuodepotilaana. Masennuin ja lamaannuin. Vasta monen kuukauden päästä erosin adventtikirkosta. En voinut enää tukea järjestelmää, joka ei ollut rehellinen Ellen Whitea koskevassa asiassa.

Myöhempiä havaintoja

Huomasin, etten ollut yksin. Monet nykyiset ja entiset adventistit eivät usko, että Ellen White oli profeetta. Monet kirkon johtajista tietävät Ellen Whiteen kohdistuvat ongelmat, mutta eivät puhu niistä seurakuntalaisten kanssa. Heidän annetaan uskoa "valkoiseen valheeseen" (White lie, suom. huom.). On teologian professoreita, pastoreita ja oppilaita, jotka eivät usko valkoiseen valheeseen. Joka tapauksessa heidän täytyy kuitenkin uskoa edes jossakin määrin säilyttääkseen asemansa. Luulen, että he oikeuttavat tämän tekonsa sanomalla, että Ellen Whiten kirjojen lukeminen on harmitonta. Minä voin todistaa tuon väittämän valheeksi. Kaikkien Ellen Whiten määräyksien noudattaminen ei ainoastaan aiheuta tarpeetonta stressiä ja hankaluuksia, vaan se voi jopa maksaa elämän. Miten? Seuraamalla äärimmäisen rankkaa ruokavaliota ja välttämällä lääkäreitä ja lääkkeitä. Voin todistaa myös hengellisen elämän kuihtumisen. Mitä enemmän luin Todistuksia sen tuomitsevammaksi, arvostelevammaksi ja kovasieluisemmaksi tulin. Jos pidät nettisivujani karskeina, armahda minua. Jumala työskentelee edelleenkin minussa saadakseen tuon hengen minusta ulos!

Mitä teen nyt...

Olen kiitollinen Jumalalle, että hän paljasti totuuden Ellen Whitesta minulle. Minä pyhitän edelleen sapatin, mutta enää en pidä sitä Jumalan sinettinä hänen ja kansansa välillä. Kun en enää käy adventtikirkossa, käyn "Church of God" -kirkossa (seitsemännen päivän). En rohkaise ketään jättämään adventtikirkkoa. Se noudattaa Raamattua kuitenkin tarkemmin kuin jotkut muut kirkot. Minulle se oli oikea päätös. Se ei saata olla oikea päätös sinulle. Minä rohkaisen ihmisiä seuraamaan Jumalan johdatusta. En ole koskaan katunut adventtikirkosta lähtemistä. Kadun vain sitä, että kirkon johtajat eivät kertoneet minulle totuutta Ellen Whitesta.

Tästä nämä nettisivut kertovat. Haluan tuoda esille tietoja Ellen Whitesta, joita itse etsin kuukausi toisensa jälkeen. Haluan antaa sinulle mahdollisuuden tutkia kaikki todisteet, jotta voit tehdä oikeat johtopäätökset Ellen Whiten innoituksesta.
Adventtikirkko on tehnyt karhunpalveluksen tarjoamalla ihmisille vain osatotuuden Ellen Whitesta. Sinä päivänä, kun adventtikirkko tuo esille koko totuuden hänestä, nämäkin sivut lakkaavat.

Siunatkoon Jumala sinua kulkiessasi Hänen johdatuksessaan.

Dirk Anderson

Aiheisiin