Tohtori John H. Kellogg
(1852-1943)

   

ENTISEN ADVENTISTIN KOTISIVUT

   
   

...'Parantaja, paranna itsesi'... Luuk.4:23, VKR

     

Aiheisiin

 

Tämä Kalervon kääntämä artikkeli löytyy osoitteesta: http://www.truthorfables.com/JH_Kellogg_to_Ballenger_Jan1936.htm

 

John H. Kelloggin kirje E. S. Ballengerille 9. tammikuuta 1936

 

          Etsi:

 

1.   Ellen syö lihaa

2.   Ellen syö lihaa ja ostereita

3.   Ellen läimäyttää Fannie Boltonia kasvoihin,
koska Fannie kertoo totuuden Ellenin plagioinnista.

4.   Roomalaiskatolisen naisen rukous saa Ellenin kasvissyöjäksi.

 
 

  Tammikuun 9 pvä 1936

 

Mr. E. S. Ballenger,

4138  Mulberry Street,

Riverside,  California.

 

Hyvä Ballenger:

 

Viittaan  joulukuun 30. lähettämääsi kirjeeseen.

 

Rouva White söi lihaa - runsaasti.

Seuraavana päivänä, kun hän oli palannut matkaltaan Skandinaviasta Amerikkaan,

minä menin hänen kanssaan päivälliselle erään yhteisen ystävämme kotiin lähellä New Bedfordia Massachusettissa. 

Suuri paistettu kala täytti pöydän keskiosan.

Rouva White söi sitä runsaasti kuten kaikki muutkin, paitsi emäntä ja minä.

Tästä tapauksesta lähtien luulen rouva Whiten alkaneen käyttää lihaa niiden useiden vuosien ajan,

jotka hän vietti ulkomailla, pääasiallisesti Sveitsissä ja Skandinaviassa.

Noina välivuosina, ennen Australiaan menoaan , hän vieraili usein Terveyskylpylässä.

Ollessaan siellä hän aina vaati lihaa ja tavallisesti paistettua kananpoikaa.

Tohtori H. F. Rand, joka oli silloin Terveyskylpylän ruoanlaittaja, oli tullut innokkaaksi vegetaariksi ja enemmän kuin kerran hän sanoi minulle,

”Minusta on kovin vastenmielistä valmistaa paistettua kanaa rouva Whitelle.”

Niinä aikoina meillä oli Terveyskylpylässämme ”vapaa pöytä”, jossa tarjoilimme lihaa sellaisten potilaiden ystäville,

jotka halusivat ehdottomasti saada sitä, vaikka emme määränneet sitä potilaille.

 

Vuosittaisissa Pääkonferenssin kokouksissa, jotka aina pidettiin Battle Creekissä, meillä oli tapana tarjota konferenssille juhla-ateria.

Useimmat konferenssin edustajat olivat Terveyskylpylän kannattajajoukon jäseniä.

Me ajattelimme olevamme heille velkaa tämän kohteliaisuudenosoituksen.

Näillä juhla-aterioilla he odottivat meidän tarjoilevan lihaa.

 

Noina aikoina käytännöllisesti katsoen kaikki Seitsemännen päivän adventistipastorit söivät lihaa.

 

He tiesivät, että rouva White söi lihaa ja

kahta tai kolmea poikkeusta lukuun ottamatta he kaikki söivät kanaa tai lammasmuhennosta, jota heille tavallisesti tarjoiltiin.

 

Vanhin James Whiten hautajaispäivänä, hänen veljensä, joka oli mukana hautajaisissa, ja

Jamesin kaksi poikaa; J. E. ja W. C. , söivät päivällisen Terveyskylpylässä.

He söivät vapaassa pöydässä ja molemmat söivät lihaa, tunnin sisällä siitä kun heidän isänsä oli haudattu.

 

Palattuaan Skandinaviasta rouva White vieraili monissa leirikokouksissa joista muutamissa minäkin olin läsnä.

Silloin hänellä oli tapana syödä lihaa ja tämän tosiasian oli täytynyt olla yleisesti tiedetty.

Yhdessä tilaisuudessa J. E. seisoi äitinsä teltan edessä ja minä kuulin hänen huutavan liha-vankkureiden suuntaan,

joka kävi alueella säännöllisesti ja joka oli juuri lähdössä, ”Hei, haloo siellä! Onko teillä tuoretta kalaa?” ”Ei ole”, oli vastaus.

”Onko teillä tuoretta kanaa?”  Vastaus oli uudestaan ”Ei ole”, ja sitten J. E. karjui hyvin kovalla äänellä,

”Äiti haluaa kanaa. Teidän olisi parasta hankkia sitä vikkelästi.”

 

Silloin oli sellainen epäilys maallikoilla, että J. E. oli se, joka halusi kanaa
ja että myös rouva White söi sitä  ja että se oli hänen tapansa siihen aikaan.

 

Olen hämmästynyt siitä että Elder Starin piti ilmoittaa, ettei rouva White syönyt lihaa Australiassa.

Hänen on täytynyt olla tietoinen siitä tosiasiasta, että hän söi sitä säännöllisesti.

Rouva White söi lihaa kun hän meni sinne, ja hän jatkoi lihan syömistä useita vuosia,

kunnes sai niin pahan reumatismin ettei kyennyt kävelemään,

vaan joutui käyttämään pyörätuolia liikkumiseen ja istumaan puhetta pitäessään .

 

Jonkin ajan kuluttua hän luopui lihan syönnistä ja kirjoitti minulle siitä.

Hän sanoi, että eräs Katolinen nainen,

joka oli W. C. T. U. yhdistyksen puheenjohtaja ja sattui olemaan vegetaristi,

oli läsnä hänen esitelmätilaisuudessa, jonka aiheena oli Kristillinen raittius.

 

Luennon jälkeen nainen kävi tapaamassa rouva Whitea, kiitti häntä luennosta ja huomautti,

”Tietenkään te ette syö lihaa, rouva White.” 

Johon rouva White vastasi joskus syövänsä lihaa,

jolloin nainen vaipui polvilleen ja kyyneleet silmissä rukoili, ettei rouva White enää koskaan päästäisi lihamuruakaan huulillensa.

Kirjeessään minulle rouva White sanoi,

”Minä ajattelin, että oli jo minun aika alkaa noudattamaan omaa opetustani.”

Niinpä, kuka sanoikaan, ”Itse olen lopettanut lihan syömisen, mutta tarjoan sitä yhä työntekijöilleni.”

Fanny Bolton oli hänen tukena tuona aikana.

Vuosi tai kaksi myöhemmin hän palasi Battle Creekiin.

Hän jätti rouva Whiten, joka sisällytti yhteen kirjoistaan jotakin Fannyn itsensä kirjoittamaa, mutta ei myöntänyt sitä.

Hän sanoi, että rouva Whiten tapana oli tehdä näin,

kopioida monenlaisista muista kirjoista, niin että hänen ja Mary Ann Davisin piti käydä aineisto läpi,

muuttaa lauseiden sanajärjestys, vaihtaa kappaleiden järjestystä ja muilla keinoin pyrkiä kätkemään piratismi.

Fanny puhui tästä asiasta rouva Whitelle ja vastusti hänen oman käsikirjoituksensa käyttämistä ilman mainintaa siitä.

Rouva White oli kovin vihainen ja läimäytti häntä kasvoihin.

Fanny mainitsi tapauksesta eräälle saarnaajista ja heti paikalla hänet erotettiin rouva Whiten palveluksesta ja hän tuli takaisin Amerikkaan. 

 

En muista kenenkään papin nimeä jota rouva White neuvoi syömään lihaa, mutta

muistan selvästi, että hän kehotti muutamia henkilöitä käyttämään lihaa.

 

On tosiasia, että noina aikoina monet ihmiset vahingoittivat terveyttään noudattamalla käytäntöä, jota he kutsuivat terveysuudistukseksi,

koska se käytäntö ei ollut terveellä pohjalla.

Olennaisin vika oli voin hylkääminen, mistä aiheutui A-vitamiinin puutos ja se alensi elimistön vastustuskykyä ja luulen, että

monissa tapauksissa se johti tuberkuloosin puhkeamiseen.

Epäilemättä monet ihmiset kärsivät rasvan puutteesta, erikoisesti sellaisen rasvan joka sisälsi A-vitamiinia kuten voi ja myös tali ja läski.

 

Kun George I. Butler oli S. P. A. kirkkokunnan puheenjohtajan tuolilla niin lihaa syötiin vapaasti ja

sitä oli tarjolla elintarvikkeiden myyntikojuissa kaikissa leirikokouksissa.

Oli yleisesti luovuttu terveysuudistuksesta.

Todennäköisesti luopuminen pelasti monien ihmisten hengen sillä ihmiset kärsivät vitamiinien puutteesta,

ei siksi, että he eivät käyttäneet lihaa, vaan siksi, että he eivät he käyttäneet voita.

 

Viitaten Fanny Boltonin kertomukseen; rouva White syömässä ostereita,

Fanny kertoi minulle, että ensimmäisen kerran hän tapasi rouva Whiten ravintolassa Chicagossa. 

Fannylle oli ilmoitettu rouva Whiten syövän päivällistä eräässä tietyssä  ravintolassa ja mennessään sinne

hän näki Whiten nauttivan haudutettuja ostereita.  

 

Luulen, että rouva White ei ollut niin paljon syypää lihan ja ostereiden syömiseen kuin häntä tukevat ihmiset.

He saivat hänet uskomaan, että hän tarvitsi lihaa ja että hänen pitäisi syödä sitä.

 

Kun vierailin Grand Rapids leirialueella, joka oli yksi ensimmäisistä leirikokousten pitopaikoista, niin

huomasin elintarvikkeiden myyntipöydillä silmäänpistävästi esille laitettuja kokonaisia turskia, suuria levyjä ruijanpallasta,

savustettua silliä, kuivattua naudanlihaa ja meetvurstia.

Samankaltaisia ruokatarvikkeita havaitsin kaikissa leirikokouksissa joissa olin mukana.

 

Muutamien vuosien jälkeen onnistuin saamaan nämä asiat selviksi.

Yhdessä tilaisuudessa, tarkoituksenani puhdistaa elintarvikkeiden myyntipöytä, minä maksoin sen koko varaston;

lihaa, voimakasta juustoa ja jotakin inhottavaa leipomon törkyä, yhteensä viisitoista dollaria, ja määräsin kaikki heitettäväksi jokeen.

Olin vakuuttunut, että näin myös tehtäisiin, mutta

jälkeenpäin sain tietää, että ne ostamani elintarvikkeet oli pantu säilöön ja leirikokouksen jälkeen jaettu saarnaajien kesken.

Tämä tapahtui Indianassa.

Sain tietää elintarvikkeiden jaosta Elder Covertilta, joka oli kokouksen johtaja.

 

Terveysuudistus, jota noina aikoina opetettiin, oli pahoin sekoittunut  virheisiin ja

aiheutti todennäköisesti enemmän vahinkoa kuin hyötyä, ja on häpeällistä panna vastuu siitä Kaikkivaltiaalle.

 

Tietenkään en yleensä anna nimeäni käytettäväksi tässä yhteydessä.

En taistele Seitsemännen päivän Adventisteja vastaan kahdesta syystä:

Luulen, että yleisesti ottaen he tekevät hyvää ja en halua vaikeuttaa mitään hyvää aatetta.

Heidän virheitään minä pahoittelen ja kieltäydyn ottamasta vastaan yhtä paljon kuin sinäkin, minä ehkä vielä enemmän.

Minun työni maailmassa on luoda ja rakentaa, ei repiä.

Siihen, mikä on muiden ihmisten velvollisuus, minulla ei ole mitään sanomista.

 

Parhain terveisin,  minä olen

 

Vilpittömästi Teidän,

 

(Allekirjoitettu)  Harvey Kellogg

Aiheisiin