TERVETULOA ENTISEN ADVENTISTIN KOTISIVUILLE

 
   

" Joku katsoo voivansa syödä kaikkea,
mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia."

 (Room.14:2)

 
       
 

Lauantaina 15.12.2007. klo 10.00 – 12.00 NKY:n kokoushuoneessa Imatralla,
kokoonnuimme jälleen keskustelupiiriin
tutkimaan tällä kertaa Roomalaiskirjeen lukua 14

Adventtikirkosta erottamisestani lähtien, olemme syksy- ja talvikuukausina,
kahtena lauantaina kuukaudessa, kokoontuneet tutkimaan raamattua. 

Room.14 luku ja osittain myös seuraava luku, käsittelee mm. mielipiteitä syömisestä
ja päivien paremmuudesta sekä niiden valikoinnista.  

Sattui olemaan vuoroni johtaa tutkistelua.
Aihe rupesi kiinnostamaan kovasti,
koska osittain muistin sen, mitä minulle oli opetettu adventtikirkossa
tämän luvun kuudesta ensimmäisestä jakeesta 

Oliko se kaikki adventtikirkossa kuulemani ollut virheetöntä opetusta?
Vai oliko se vain adventtikirkon tarkoituksen hakuista ”oman kilven kiillotusta”?
Siksi mietiskelin aihetta viikkokausia ennen ko. tilaisuutta. 

Ennen tutkistelun laatimista
kuuntelin myös adventtikirkon emerituspastori Olavi Rouheen ja
Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat ry:n pastori Jukka Norvannon tulkinnat internetistä,
koskien tätä Roomalaiskirjeen 14. luvun kuutta ensimmäistä jaetta.

Tässä internet-osoitteet:
http://www.audiopankki.com/?p=86
http://www.rkk-sansa.net/  

Koska nyt en ole minkään kirkon jäsen,
niin olen vapaa katsomaan aihetta ilman minkään kirkkokunnan
”opillisten silmälasien vääristämää selitystä.”
 

Roomalaiskirjeen 14 luku jakeet 1 – 6:
1. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.
2. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia.
3. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö.
    Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.
4. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu
    - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.
5. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia.
    Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.
6. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi,
    ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa.
   Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.

 Ensin lyhyesti pastori Jukka Norvannon tulkinta noista kuudesta jakeesta:
a) Norvanto sanoo, että Paavali tarkoittaa syömisellä Jumalan ihmisille antamaa vapautta syödä
    kaikenlaista lihaa vedenpaisumuksen jälkeen.
b) Päivien valikoinnista hän sanoo, että se tarkoittaa juhlapäiviä. 

Huomattavaa Norvannon tulkinnassa:
a) Norvanto sanoo tulkinnassaan sananmukaisesti mm:
    ”Heikot’ katsoivat, etteivät he voi omantuntonsa tähden nauttia kuin tiettyjä ruokia.
   
Sen sijaan ’vahvat’ ymmärsivät että Herra Jeesus oli julistanut kaikki ruuat puhtaiksi.
    Näin voi lukea esim. Mark.7:19 .
    Aikoinaan Jumala oli kyllä antanut Israelin kansalle ohjeet puhtaista ja saastaisista eläimistä.”
   
(3Moos.11: 1-23:ssa on luettelo epäterveellisestä, haitta-aineita sisältävästä lihasta)
   Norvanto  jatkaa:
    ”Sen sijaan koko ihmiskunnalle hän oli antanut vedenpaisumuksen jälkeen seuraavan ohjeen,
    1Moos.9:3: ”Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat.

    Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit.”

    Tämän ohjeen mukaisesti Paavali kirjoittaa 1Kor.8:8 

    ”Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä,
     emmekä voita mitään, jos syömme
.”

b) Ja edelleen Norvanto jatkaa: ”Seuraavaksi apostoli ottaa tarkasteltavaksi juhlapäivät.

     Omanakin aikanamme pohditaan joskus sitä, pitäisikö kristittyjen pitää juhlapäivänä sunnuntaita vai lauantaita.
     Vai tehdä niin kuin Paavalin aikana jotkut näyttivät tehneen, etteivät pitäneet mitään päivää toistaan kummallisempana.
    
Paavali ohittaa tämänkin kysymyksen toteamalla, ettei ole lainkaan olennaista kiistellä siitä minkä päivän
    tulisi olla erilainen, vaan kysymys onkin siitä onko ihminen erilainen.

     Kol.2:16- 17 sanotaan näin: ”Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai

      miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.
     Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis.”

     Tämä Paavalin opetus on todella radikaalia.
     Jopa pyhäpäivän viettokin on asia jonka kristitty itse sopii jumalansa kanssa,

    eikä muilla ole siihen mitään sanomista.”
 

Tulkintani mukaan Paavali tarkoittaa Kol.2:16-17 jakeissa
3Moos.23: 1- 38 - 44 lueteltuja juhla-aikoja ja sapatin päiviä.
Ilmeisesti myös Norvanto tulkitsee samoin.
Nehän viittasivat tulossa olevaan Kristukseen ja täyttyivät hänessä, eivätkä ole enää velvoittavia.
Nykyaikana tällaisia ehdonvallan juhlapäiviä ovat lisäksi mm. joulu, loppiainen, pitkäperjantai,
pääsiäinen, helatorstai, helluntai, uskonpuhdistuksen muistopäivä, viattomien lasten päivä jne.
Ne viittaavat menneisiin tapahtumiin ja jokainen kristitty voi juhlia niitä tai olla juhlimatta.     

Sitä vastoin viikkosapatti on Jumalan siunaama ja pyhittämä luomisen (1Moos.2:3)
ja lunastuksen (5Moos.5:15) ikuinen muistomerkki.
Luojamme ja Lunastajamme Jeesus Kristus pyhitti esimerkillään viikkosapatin,
viikon seitsemännen päivän, nykyisen lauantain.
Sitä paitsi hän sanoi nämä painavat sanat:
"Sapatti on asetettu ihmistä varten” (ei vain juutalaisia varten) ja edelleen,
” Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa,
kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.”( Mark.2:27 ja Mat. 5:19)
Apostolit, opetuslapset ja alkuseurakunnan ’pakanakristityt’ seurasivat Jeesuksen esimerkkiä viikkosapatin suhteen.
Ottakaamme mekin tämä Jumalan pyhittämä siunaus käyttöömme. 
  

Sitten adventistipastori Olavi Rouheen tulkinta lyhyesti:
a) Rouhe sanoo, että ilmeisesti on kysymys epäjumalille uhratun lihan syömisestä.
b) Päivien valikoinnista hän sanoo, että se näyttää liittyvän paastopäivien valikointiin. 

Huomattavaa Rouheen tulkinnassa:
a) Rouheen väite, että on kysymys epäjumalille uhratun lihan syömisestä,

    oli silloisen tilanteen huomioiden varteen otettava ajatus.
    On mahdollista, että Paavali, kirjettä kirjoituttaessaan, halusi myös viestittää roomalaisille
    sen aikaisemmin korinttolaisille antamansa ohjeen:

    ” Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden,”

    Katso myös 1Kor.8: 1 - 47 - 13 ja 10: 23 – 30.
   
     Muistettakoon, että kristittyjen ensimmäinen Jerusalemin kirkolliskokous
    oli kieltänyt epäjumalille uhratun lihan syömisen, Apt. 15:29.
    ’Vahvauskoiset’ eivät noudattaneet kirkolliskokouksen päätöstä.
    ’Heikkouskoiset’ noudattivat sitä liioitellun tarkasti.
     Huomattakoon vielä, että maailman laajuisen adventtikirkon kirkolliskokous,
     jonka päätöksiin kaikkien adventistien on alistuttava, on nimeltään pääkonferenssi (generalconference)
 

b) Rouhe siteeraa piispa Erkki Kailaa, joka Roomalaiskirjeen selityksessä sanoo mm:
     
”Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden’ - - ’joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa’.
    Paavali asettaa 6. jakeessa päivien valikoimisen syömisen tai syömättömyyden välittömään yhteyteen,
    joten siitäkin voimme päätellä, että on paastopäivistä kysymys” (s.187-188)

     Rouhe jatkaa välittömästi tätä hänelle mieluisaa Kailan näkemystä
sekavalla, (harhauttavalla?)
    
selityksellään seuraavasti:
    ”Jokainenhan syö joskus.
    Ei sellaista paastoa olekaan, että ei koskaan söisi.
    Jotenka se kun hän sanoo, että ei syö, niin hän tarkoittaa tietysti, ettei hän syö sinä päivänä.
    No niin, meidän on muuten hyvä ottaa huomioon nämä taustat ja vähän tätä kokonaisuutta,
    että me ei tuijoteta siihen yhteen sanaan, joka tavallisessa puhekielessä
    joskus saattaisi olla aivan mahdoton sellaisenaan.”

     Näyttää siltä, että
Rouhe ymmärtää myös sanan ’kaikkea’ täysin eri lailla kuin Norvanto,
     ja
sivuuttaakin sen ainakin minulle tarpeettomalla huomautuksella:
    
"Jokainen luultavasti ymmärtää, ettei Paavali tarkoittanut sanalla ’kaikkea’ kirjaimellisesti mitä tahansa.
    Kyllähän ihmiset nykyäänkin syövät monenlaista, mutta eivät nyt sentään mitä tahansa – kuolemahan siitä seuraisi.

 Miksi tällainen huomautus Rouheelta?
Romuttaako sana ’kaikkea’ adventistista oppirakennelmaa? 
Onhan luonnostaan selvää, ettei ihminen tahallaan syö esim. rautanauloja ja myrkkyä,
vaan ruumiin tarpeisiin tarvittavaa kaikenlaista ruokaa.

Kailalle ja Rouheelle on diplomaattisen ovelaa väittää päivien valikoimisen tarkoittavan vain paastopäiviä.
Näin vältettäisiin tämän raamatunkohdan käyttäminen riitelyyn siitä,
voiko kristitty valikoida jumalanpalveluspäivän sunnuntaiksi tai lauantaiksi.
Ja luterilaiset voivat näin pitää sunnuntain pyhänä ja adventistit lauantain. 

Tuntuu kirkkokuntaiselta selittelyltä väittää Paavalin tarkoittaneen päivien valitsemisella paastopäiviä.
Koko edellä mainittu lukuhan ei missään jakeissa edes vihjaakaan paastopäiviin.
Myönnettäköön kuitenkin, että kirjeen ”rivien välistä” voi lukea myös paastopäivien kuuluvan valinnaisiin.  

No, pannaanpa tuo Kailan ’apu’ siihen muotoon kuin se oli ennen keskiajan munkkien jaottelua jakeisiin,
ja ennen suomentajien panemia välimerkkejä.
Lisäksi on muistettava että  ja - sana suomen kielessä tarkoittaa: ynnä, lisäksi. 

” Joku pitää yhtä päivää toista parempana,
toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia.
Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.
Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi.

Lisäksi joka syö
(kaikkea ruokaa), syö Herran kunniaksi,
sillä hän kiittää Jumalaa.
Joka taas ei syö
(kaikkea ruokaa), on Herran kunniaksi
syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.”

'Heikkouskoinen'

Kyösti Keltanen

PS. Ettei joku käsittäisi minua makkaroiden mainostajaksi niin ilmoitan,
että en terveydellisistä syistä syö minkäänlaisia lihatuotteita.
Kalaa kylläkin.
Tämä on nettiversio alussa mainitusta tilaisuudesta.
En silloin vertaillut Norvannon ja Rouheen tulkintoja.
Johdattelin puhetta kalvojen ja piirtoheittimen avulla.
Keskustelimme arkaluonteisista asioista.
Mielipiteitä oli monenlaisia.
Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut.

Tähän alle olen kopioinut Novumista kreikankielisen alkutekstin.
Vasemmalla on erilaisia suomennoksia. 

 

 

 

Aiheisiin