ENTISEN ADVENTISTIN KOTISIVUT 

     
   

Kirje ateisti-ystävälleni

   

Ateisti-ystäväni ja minä olemme vaihtaneet kirjeitse ajatuksia uskonnosta, etiikasta ja elämästä,
vuodesta 2004 lähtien. Tutustuimme vaimojemme kautta, jotka olivat nuoruuden ystäviä Imatralla.
Ystäväni asuu tätä nykyä Keski-Suomessa ja kesäisin vierailemme toistemme luona.
Hänellä on ateistinen maailmankatsomus, minkä hän julkisesti tunnustaa.
Olen valokuvannut oheen muutamia ystäväni lähettämiä lehtileikkeitä.
Aikaisemmin minulla oli tässä 18.4.06 lähettämäni kirje,
mutta olen pyyhkinyt sen pois tämän uudemman kirjeen tieltä

 

 

 

   
 
 

Ruokolahdella 8. lokakuuta 2006

Terve vaan ******    

Kiitos kirjeestä.
Kirjeesi on aina tervetullut.
Päinvastoin kuin luulet, olen iloinen myös siitä kun vedätät myös niillä uskonnollisilla/uskon kysymyksillä,
kunhan et yhteen kirjeeseen vain panisi liian paljon kysymyksiä samalla kertaa.
Mieluummin pohdin kanssasi yhtä asiaa kerrallaan, kuten tässä viimeisimmässä kirjeessäsi.

Kysyt siis: ”Mikä oli sinun perimmäinen tarkoitus elokuun lopulla järjestämällesi kokoukselle?” 

Ehkäpä luit sen monien kuukausien ajan kotisivullani olleen kokouskutsun moton, joka oli apostoli Paavalin uskoville kirjoittama ohje,
ja joka Hep.10:25. VKR:n ja KR:n mukaan kuuluu näin:
Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme,
sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”

Ikävä vain, että luterilaiset ovat kääntäneet tuon raamatunlauseen omaksi edukseen ja  hienovaraisesti  väärin,
ja näyttää siltä että muutkin kirkkokunnat ymmärtävät tai haluavat ymmärtää sen oikeaksi käännökseksi.  

Kuten siinä kokouskutsussa oli, niin oikea käännös on:
“Not forsaking the assembling of ourselves, as the manner of some [is]; but exhorting [one another]:
and so much the more, as ye see the day approaching
.
(Hep.10:25. King James Bible 1769.)

Eli Suomeksi:
“Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumista niin kuin muutamien on tapana,
vaan kehottakaamme toisiamme ,sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”
 
Voit tarkistaa oikean käännöksen myös Novumista (on kirjastossa) jossa se on alkuperäisellä kreikan kielellä ja käännetty sana sanalta.  

Eli kutsuin kotisivullani internetissä ja Imatran Uutisvuoksessa kaikkia uskovia yhteiseen kokoontumiseen raamatun mukaisesti,
vahvistumaan uskossa ja todistamaan evankeliumin voimaa.
Ei kuitenkaan tullut mitään kansainvaellusta Imatralle.
Venäjältä Kolppanan luterilaisesta seurakunnasta tuli sentään kahdeksan henkeä,. pastorinsa Arvo Soittun johdolla. 

Opin sen, että kaikki kirkkokunnat näyttävät lahkoutuneen omien erikoisoppiensa ympärille ja lahkojen raja-aidat näyttävät olevan lähes ylipääsemättömät,
mihin tuo luterilaisten kääntämä, kotiin päin vetävä, kirkkoraamatun käännös näyttää pyrkivänkin.
No, on sentään paljon yksilöitä, joita kirkkojen raja-aidat eivät sittenkään pidättele.
Siitä oli todisteena juhlassa olleet lukuisat suomalaiset luterilaiset ja helluntailaiset. 

Toinen tarkoitukseni oli järjestää yhteinen kokoontuminen ja keskustelutilaisuus adventisteille, ex-adventisteille ja niille adventisteille,
jotka minun lailla julkisesti kritisoivat adventtikirkon oppeja Tutkivasta tuomiosta ja Ellen G. Whiten profeetallisuudesta.
Heitä tulikin pitkän matkan takaa monia, ainakin: Turusta, Kuopiosta, Joensuusta ja Liperistä.
Imatran adventtikirkon jäseniä ei Kristittyjen yhteyspäivät kiinnostanut, koska kutsustani huolimatta, en nähnyt ketään heitä kummankaan päivän tilaisuuksissa. 

Kun sitten lauantai-iltana kokoonnuimme Workshoppiin pohtimaan aihetta: ’Kirkon valta ja sietokyky’
niin meitä oli ringissä kaikkiaan viisitoista osanottajaa, joukossa myös yksi luterilainen.
Yllättävää oli se, että minun erottamisen toimeenpannut, adventtikirkon piirikunnan esimies,
pastori Onni Rytkönen istui nöyrästi ringissä ja kirjasi muistiin niitä tapahtumia ja valituksia joita kukin esitti.
Workshop oli suorasukainen, avomielinen, herkkä ja anteeksipyytävä/anteeksiantava,
niin minun ja pastori Rytkösen välillä, kuin muidenkin osalta.

Kotisivullani on kolmen, adventistien keskustelulistalla kirjoittavan, adventistin arvio Kristittyjen yhteyspäivistä.
Kopioin ne sinulle koska sinulla ei ole internetiä.
Oman selostukseni yhteyspäivistä olen jo poistanut kotisivultani.
Kaikki puheet äänitettiin ja yhteyspäivien puhekasetteja jouduin kopioimaan ja lähettelemään kaikkiaan 42 kpl,  9:lle eri henkilölle.  

Vielä tapahtuman nimestä: ”Kristittyjen yhteyspäivät” lienee ollut punainen vaate monelle kirkkoonsa fanaattisesti sitoutuneelle.
He saattoivat kuvitella, että tilaisuudella pyrittiin edistämään ekumeniaa/yhteiskristillisyyttä,
vähättelemällä tai poistamalla heidän kirkkonsa niin rakkaita opillisia kysymyksiä.

Yleensä kirkkofanaatikkojen uskon kohde on enimmäkseen heidän kirkkonsa muotoilemat opit ja seremoniat kuin Kristus itse.
Siksi kirjoitinkin jo internetin kokouskutsuun tämän tapaisia ajatuksia:
Kristittyjen yhteys ei ole yhtä kuin yhteisopillisuus, vaan se on yhteis-Kristuksellisuutta.
Ja ”kalastetaan” vain Kristukselle, ei mihinkään kirkkokuntaan.
Näin ollen uskoon tulijalla on siten oma vapaus valita kirkkokuntansa,
tai yhtä hyvin olla sitoutumatta mihinkään kirkkokuntaan, tai hengelliseen yhteisöön.
Tai mikä on vielä vaikeampaa, erota kirkostaan,
johon on yleensä vauvana liitetty tai lapsena manipuloitu.
Pelastus ei edellytä mihinkään kirkkokuntaan liittymistä, sillä ne kaikki ovat ihmisten perustamia.  

No niin, tuo oli uskontoon ja uskoon liittyvää.

Sitten arkipäiväisiä asioita.
En minäkään saanut paljon metsämarjoja.
Noin 4 litraa puolukoita ja ehkä 8 litraa vaapukoita.
Mutta omenia tuli runsaasti, kuten sinullekin.

Omenien runsaus ei ole ongelma vaan niiden säilyminen talvella syötäväksi.
Kesä- ja syysomenat tahtovat pilaantua ennen kuin ne ehtii kuluttaa.
Talviomenat säilyvät kellarissa tuonne helmikuun alkuun, jos kellarissa ei säilytä suuria määriä perunoita.
Omenien ja perunoiden säilytys samassa huoneessa lyhentää omenien säilyvyyttä.
Syysomenien kuivattaminen ja hilloksi tekeminen oli tänä syksynä ainoa mahdollisuus säilöä niitä kun kaupalliset tuoremehuasemat eivät toimineet täällä Imatralla. 

Kävimme mekin toissa kesänä sitä Töysän Tuurikauppaa ihmettelemässä.
Eipähän tuolta tullut paljon mitään ostettua.

Kerroit matkoistasi Virossa ja Latviassa.
Sanot, että minulla kasvissyöjänä olisi vaikeuksia Viron ja Latvian hotelleissa koska siellä on pääruokana aina liharuoka.
Pitääpä välttää sellaisia hotelleja jos joskus sinne matkustan.
Luulen kuitenkin, että ainakin kalaruokia tarjoavia hotelleja löytyy sieltäkin. 

Ensi talvena, helmikuussa täytän 70 vuotta ja olen suunnitellut, että vaimoni kanssa lähtisimme syntymäpäiviäni karkuun
sinne Viroon ja Latviaan päin, johonkin kylpylään kenties.
Olisi mukavaa jos sinäkin tulisit vaimosi kanssa samaan kylpylään muutamaksi päiväksi?
Kiertäisimme museot ja nähtävyydet ja pohtisimme näitä rajan takaisia asioita,
sillä ensi vuonnahan me molemmat siirrymme sille elämän loppusuoralle, kuoleman vuosikymmenelle.  

Niin, mitäs se Paavali sanoikaan:
”... kehottakaamme toisiamme ,sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”
  

Kysymäsi osoite on tämä: ********                   
                                         *********
                                        **********

Luulen, ettet pahastu vaikka panenkin tämän kirjeen kotisivulleni internetiin kaikkien luettavaksi,
sillä uskon, että monet muutkin ovat miettineet sitä samaa, minkä sinä kysyit: 
”Mikä oli sinun perimmäinen tarkoitus elokuun lopulla järjestämällesi kokoukselle?”
Tietenkin peitän nimet ja osoitteet niin ettei sinua tunnisteta. 

Kirjoittelemisiin tai näkemiin, 

 Kyösti  

Olen ateisti, Jumalan kiitos. - George Bernard Shaw
 
(Amoiran kotisivulta)
 

Aiheisiin