Keisari Konstantinus
 

ENTISEN ADVENTISTIN KOTISIVUT

 
   

Aiheisiin 

   
Kirjoittanut pastori Sydney Cleveland
Kääntänyt Kalervo. (Edellä oleva kuva "Viikoista" on vuonna 1903 Kuopiossa painetusta Bibliasta. Suomalaisen Pipliaseuran Turussa toimittama painos.)

Miksi sunnuntai?

Lyhyt katsaus siihen miksi useimmat kristityt pitävät pyhäpäivänä sunnuntaita.

Sisällysluettelo  (Napsauta sitä aihetta, joka eniten kiinnostaa. Alusta loppuun tutkiminen kerralla lienee liian raskasta.) 

Johdanto

Neljäkymmentä seitsemän Raamatun tosiasiaa lauantaista

Kolmekymmentä Raamatun tosiasiaa sunnuntaista

Kappale, joka tarkastelee kaikki sunnuntai/ensimmäisen päivän tekstit

Matteus 28:1;  Markus 16:2;  Markus 16:9;  Luukas 24:1;  Johannes 20:1;  Johannes 20:19, 26; 
 Apostolien teot 20:7;  1 Korinttolaiskirje 16:2. 

Kappale, joka tarkastelee tekstejä, joita pääasiallisesti on käytetty vastustamaan Sapatin pitämistä pyhäpäivänä

Matteus 5:17;  Roomalaiskirje 3:28;  Roomalaiskirje 6:14;  Roomalaiskirje 14:5;  Galatalaiskirje 2:16;  Galatalaiskirje 2:19;  Galatalaiskirje 4:10;  Efesolaiskirje 2:15;  Kolossalaiskirje 2:14,16.

Vastaukset viiteentoista kysymykseen laista ja sapatista

Kymmenet käskyt toistettu Uudessa testamentissa

Paavalin kanta Jumalan laista

Miksi hyvät kristityt alkoivat pitää jumalanpalveluspäivänä sunnuntaita?

                                   *   *   *

 

Johdanto

Tiesitkö, että sanaa "sunnuntai" ei ole koskaan käytetty Raamatussa? Ja tiesitkö, että Uudessa testamentissa viikon ensimmäinen päivä on mainittu vain kahdeksan kertaa?

Toisaalta, tiesitkö, että ainoa toistuva viikonpäivä jonka Jumala siunasi ja teki pyhäksi on lauantai? Ja tiesitkö, että Raamattu mainitsee viikon seitsemännen päivän, jota me kutsumme lauantaiksi, yli 153 kertaa? Ja että 56 noista maininnoista on Uudessa testamentissa? Tiesitkö, että Uusi testamentti mainitsee noin 84 uskovien kokousta, jotka pidettiin lauantaina?

Loogisesti ajatellen, eikö Jumala olisi inspiroinut Raamatun kirjoittajia puhumaan sunnuntaista useammin kuin kahdeksan kertaa, jos hän olisi muuttanut jumalanpalveluspäivän lauantailta sunnuntaille?  Kuinka sitten oli että enemmistö kristityistä hylkäsi lauantain, raamatullisen lepo- ja jumalanpalveluspäivän, ja alkoi pitää jumalanpalveluspäivänä sunnuntaita?  Miksi sunnuntai?

Millainen raamatullinen valtuus ihmisillä on pitää viikon ensimmäinen päivä pyhänä?  Entäpä ihmisillä, jotka pitävät viikon seitsemännen päivän pyhänä? Millaisen Raamattuun perustuvan tuen he esittävät toiminnalleen? Me kutsumme sinua nyt puolen tunnin ajaksi katsomaan Raamatun tosiasioita.

Ensiksi, tutki mitä raamatulla on sanottavaa lauantaista, viikon seitsemännestä päivästä. Tee selväksi itsellesi, miksi lauantai on Raamatun sapatti.

Sitten tutki mitä Jumalan sana sanoo sunnuntaista, viikon ensimmäisestä päivästä. Kun olet päässyt loppuun, sinä tulet tietämään Jumalan sanaan kirjoitetut tosiasiat! Ja sinä tulet tietämään, miksi lähes kymmenen miljoonaa kristittyä ympäri maailmaa käy nyt  kirkossa lauantaisin!
Takaisin sisällysluetteloon

Neljäkymmentä seitsemän Raamatun tosiasiaa lauantaista

1. Luotuaan tämän maan kuudessa päivässä, Jumala lepäsi viikon seitsemäntenä päivänä (lauantai): 1 Moos. 2:1, 2.

2. Kun Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, niin lauantai tuli hänen "lepopäiväksi". Tämän takia Raamattu kutsuu lauantaita "sapatinpäiväksi". Sana "sapatti" tarkoittaa "lakkaaminen" tai "lepo". 

3. Jumala siunasi viikon seitsemännen päivän ja teki sen pyhäksi: 1 Moos. 2:2-3; 2 Moos. 20:11.

4. Aivan kuten kukaan ei voi muuttaa sinun syntymäpäivääsi, niin lauantaikin tulee aina olemaan Jumalan sapattipäivä. Ei kukaan ihminen voi muuttaa päivää, jonka Jumala on siunannut ja tehnyt pyhäksi: 4 Moos. 23:19-20.

5. Jumala loi sapattipäivän ennen kuin Aadam ja Eeva tekivät syntiä. Sen tähden sapatti ei ole "esikuva" tai "varjo", koska Jumala otti "esikuvat" ja "varjot" käyttöön vasta synnin tekemisen jälkeen.

6. Jeesus sanoi, että sapatti tehtiin ihmistä varten: Mark. 2:27.

7. Koska kreikan kielinen sana, joka on käännetty "ihmiseksi", tarkoittaa "ihmisolentoja", on sapatti tarkoitettu jokaiselle henkilölle, riippumatta hänen kansallisuudestaan.

8. Jeesus sanoi, että hän on sapatin herra: Mark. 2:28. Siksi seitsemättä päivää kutsutaan "sapatin päiväksi", ja myös "Herran päiväksi".

9. Sapatin päivä on luomisen muisto: 2 Moos. 20:11. Joka kerta kun me sapatinpäivänä lepäämme työstämme me osoitamme kunnioitusta Jumalalle Luojanamme, ja hylkäämme evoluutioteorian. 

10. Sapatinpäivä on myös Jumalan lunastusvoiman muisto: 5 Moos. 5:12-15. Jumala vapahtaa meidät synnin orjuudesta, samoin kuin hän vapautti Israelilaiset Egyptin orjuudesta.

11. Raamatun sapatti on viikon seitsemäs päivä: 1 Moos. 2:3. Kalenteri  näyttää meille että viikon seitsemäs päivä on lauantai. Sanakirja kertoo meille, että viikon seitsemäs päivä on lauantai. Astronomit ja kronologit ovat yhtä mieltä siitä, että aina luomisesta lähtien viikon seitsemättä päivää ei ole milloinkaan muutettu! Viikon seitsemäs päivä on tänään se sama viikon seitsemäs päivä, jonka Jumala siunasi jo kuusi tuhatta vuotta sitten!  (" Vuoden 1973 alusta lukien meillä on kalenteri, jonka mukaan maanantai on viikon ensimmäinen päivä. Vastaavasti tietysti sunnuntaista tulee sen viimeinen päivä. Tämä muutos, joka perustuu kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) suositukseen ja Helsingin yliopiston konsistorin v. 1971 tekemään päätökseen, merkitsee vuosituhansia vanhan järjestyksen vaihtamista toiseksi." Wiljam Aittala: "Uusi kalenteri ja lepopäivä."

12. Juutalaiset eivät keksineet sapattia, sillä Jumala loi sen 2300 vuotta ennen ainuttakaan juutalaista.

13. Raamattu ei milloinkaan kutsu viikon seitsemättä päivää "Juutalaisten sapatiksi".

14. Sapatti oli osa Jumalan lakia jo ennen Siinain vuorella annettua kymmentä käskyä: 2 Moos. 16:4, 27-30.

15. Kymmenessä käskyssä Jumala muistutti hänen kansaansa pitämään seitsemännen päivän pyhänä, lepäämällä heidän päivittäisestä työstään: 2 Moos. 20:8-11.  Eikö Jumala tarkoittanut sitä mitä hän sanoi sapatista? Vai ovatko kymmenen käskyä vain Jumalan "kymmenen ehdotusta"? Jos Jumala tarkoitti sitä mitä hän sanoi valehtelemisesta, varastamisesta, ja murhaamisesta, niin eikö hän myös tarkoittanut sitä mitä hän sanoi sapatista? Kenellä meistä on valtuus väittää Jumalaa vastaan?

16. Jumala ei vain puhumalla ilmoittanut kymmentä käskyään --- hän myös kirjoitti ne kahdelle kivitaululle omalla sormellaan: 5 Moos. 4:13-14. Tämä osoittaa selvästi, että hänen lakinsa on ikuinen.

17. Jumalan laki, joka sisältää myös sapattikäskyn, säilytettiin temppelin kaikkeinpyhimmässä. Tämä osoittaa, että Jumalan kymmenen käskyä ovat pyhiä: 5 Moos. 10:1- 5.

18. Jumalan sapattipäivän pitäminen pyhänä on merkki siitä, että me hyväksymme hänet todellisena Jumalana: Hes.20:20.

19. Jumala on julistanut erityisen siunauksen kaikille pakanoille, jotka pitävät hänen sapattinsa pyhänä: Jes. 56:6- 7. Tämä siunaus on osa profetiasta, joka viittaa kokonaan "kristilliseen järjestelmään".  Siis Jumala tarkoitti, että kaikki kristityt pitävät sapatinpäivän pyhänä: Hep. 4:9-10. (Alkukielellä, Kreikan kielellä, Hep.4:9 kuuluu näin:  a[ra     ajpoleivpetai sabbatismo;" tw'/ law'/ tou' qeou'.
N
ovumin mukaan sanatarkasti suomeksi: niinpä on voimassa sapatinlepo kansalle Jumalan.)

20. Jumala lupaa siunata jokaisen, joka pitää sapatinpäivän pyhänä: Jes. 56:2.

21. Jumala tulee siunaamaan meitä, jos me iloitsemme sapatista ja nimitämme sitä "kunnioitettavaksi": Jes. 58:13-14. Siksi Jumala ei tulisi siunaamaan meitä jos me sanoisimme että "sapatti on orjuuden ies" tai "yritys ansaita pelastus". Sanoisimmeko me saman asian yhdeksästä muusta, kymmenessä käskyssä?  Miksi jotkut kristityt ovat eri mieltä vain sapattikäskyn tottelemisessa?

22. Raamattu ennusti, että näinä viimeisinä päivinä Jumalan kansa löytää uudelleen  ja palauttaa oikealle paikalleen Jumalan sapatin: Jes. 58:12-14.

23. Kaikki Jumalan profeetat läpi Raamatun, pitivät lauantain pyhänä sapatin päivänä. 

24. Kun Jeesus, Jumalan Poika, oli maan päällä hän piti sapatinpäivän pyhänä: Luuk. 4:16.

25. Rakkaudesta taivaalliseen Isäänsä Jeesus totteli Isänsä käskyjä Joh. 15:10. Emmekö me myös halua olla siunattuja seuraamalla esimerkkiä, jonka Isä-Jumala ja Poika-Jumala asettivat meille?

26. Sen sijaan, että olisi kumonnut sapatin, Jeesus opetti yksityiskohtaisesti kuinka sapattia noudatetaan: Matt. 12:9-13.

27. Jeesus korotti sapatin päivänä, joka luotiin tuomaan mukanaan siunauksen koko ihmiskunnalle: Mark. 3:1-6.

28. Jeesus kehotti seuraajiaan rukoilemaan, että he olisivat kykeneviä pitämään sapatin pyhänä vieläpä sodan aikana: Matt. 24:20. Sota, josta Jeesus puhui, tuli neljäkymmentä vuotta hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen. Tämä osoitti, että hän odotti kristittyjen jatkavan lepäämistä sapattina vielä hänen ylösnousemisensa jälkeen.

29. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeisenä päivänä, sapattina, hänen seuraajansa lepäsivät: Luuk.23:56. Tämä osoittaa, että ei ollut tullut mitään muutosta jumalanpalveluspäivään, heidän käyttäytymisestä päätellen.

30. Uudessa testamentissa apostoli Paavali mainitsee seitsemännen päivän "sapattina", enemmän kuin kymmenen vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli jo noussut kuolleista: Apt. 13:27. Ketä meidän pitää uskoa: Paavalia, joka sanoi, että sapattia edelleen pidettiin, kymmenen vuotta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen --- vai nykyajan opettajia, jotka väittävät sapatin päättyneen Jeesuksen kuolemaan?

31. Luukas kutsui lauantaita "sapatiksi" lähes kolmekymmentä vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen: Apt. 13:44.

32. Kaikki kristilliset seurakunnat ja pakanakäännynnäiset pitivät jumalanpalveluspäivänään sapattia, ainakin kolmekymmentä vuotta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen: Apt. 15:19-21. Itse asiassa, jos sapatti olisi ollut hylätty tai muutettu, varmasti tämä ensimmäinen kristillisen seurakunnan pääneuvosto olisi määrännyt sunnuntain uudeksi jumalanpalvontapäiväksi! Sen sijaan tämä seurakuntaneuvosto piti voimassa lauantain Jumalan pyhänä sapattipäivänä!

33. Ensimmäiset kristityt puhuivat seitsemännestä päivästä "sapattina" kun he kokoontuivat rukoilemaan ja saarnaamaan evankeliumia lauantaina: Apt.16:13.

34. Kuten Jeesuksella, niin myös Paavalilla oli tapana mennä kirkkoon sapatinpäivänä, ja julistaa evankeliumia: Apt. 17:1-3.

35.  Apostolien teot yksin luetteloi noin 84 uskonnollista kokousta, jotka kristityt pitivät sapattina: Apt. 13:14, 44; 16:13; 17:2; 18:4, 11.

36. Raamattu ei missään mainitse yhtään kiistaa, kristittyjen ja juutalaisten välillä siitä, että mikä päivä on sapatti. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että viikon seitsemäs päivä, lauantai, on sapatti.

37. Kaikissa syytöksissä, joita juutalaiset esittivät Paavalia vastaan, he eivät kertaakaan syyttäneet häntä laiminlyömisestä pitää sapatinpäivä pyhänä: Apt. 25:7- 8. Niinpä, miksi ihmiset tänään väittävät, että Paavali oli sapatinpitämistä vastaan, kun hänen henkilökohtainen esimerkkinsä todistaa päinvastaista?

38. Sapatti on mainittu Uuden testamentin 56:ssa jakeessa.

39. Raamatussa ei milloinkaan sana "sapatti" viittaa viikon ensimmäiseen päivään (sunnuntai).

40. Jumalan sana ei kertaakaan edes vihjaa, että Kristus, hänen opetuslapsensa tai kuka tahansa Uuden testamentin kristitty poisti, muutti, tai oli välittämättä sapatista.

41. Viikoittainen sapatti on mainittu kunnioituksella joka kerta kun se ilmenee Uudessa testamentissa. 

42. Missään kohtaa Uudessa testamentissa, Jumala ei koskaan anna lupaa kenellekään loukata sapatin pyhyyttä työnteolla tuona päivänä. Sen tähden, mikä valtuus nykyajan kristityillä on loukata Jumalan pyhää sapattipäivää (lauantaita)?

43. Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan esimerkkiä kristitystä, joka kertaakaan teki päivittäistä työtään sapatinpäivänä. 

44. Koko Raamatussa ei ole mainintaa, että Jumala olisi koskaan poistanut siunauksensa sapatinpäivältä. Sen tähden on selvästi Raamatun mukaista, että lauantai on edelleen Jumalan luoma pyhä päivä kaikille kristityille, lepoa ja jumalanpalvontaa varten. 

45.  Jeesus mainitsi erityisesti :  "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. (Matt. 5:17). Miksi sitten nykyajan kristityt väittävät, että Jeesus tuli poistamaan Jumalan sapattikäskyn  kun hän sanoo ettei tullut? Koska Jeesus tarkalleen täytti Vanhan testamentin profetiat niin me voimme olla varmat, että hän on Jumalan Poika ja Pelastajamme. Meidän Pelastajanamme Jeesus myös täydellisesti totteli Jumalan lakia. Meidän Herranamme Jeesus opetti meitä: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä."  (Matt. 19:17).  Eikö Jeesus tarkoittanutkaan kaikkia Jumalan kymmenestä käskystä?

46. Jeesus myös erityisesti mainitsi: " Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut" (Matt. 5:18)! Se tosiasia, että taivas ja maa ovat yhä olemassa, on todiste siitä, että Jumalan laki, ja hänen sapattinsa ovat yhä voimassa!

47. Kaikki pelastetut tulevat  pitämään sapatinpäivän pyhänä ikuisesti: Jes. 66:22-23. Siis eikö jokaisen kristityn pitäisi jo nyt tehdä päätös seurata Jeesuksen esimerkkiä ja pitää sapatinpäivä pyhänä? 

Tämä on se mitä Jumalan sana sanoo lauantaista, Raamatun sapatista. Miten voivatkaan niin monet nykyajan kristityt unohtaa päivän, jonka Jumala sanoi olevan lepoa ja jumalanpalveluksessa käyntiä varten?  Kun Jumala kirjoitti kymmenen käskyään niin ei ole mikään ihme, että hän alkoi neljännen käskyn sanomalla: "Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit"  (Biblia, v.1903 painos)!  Haluatko sinä muistaa tällä viikolla?
Takaisin sisällysletteloon


Kolmekymmentä Raamatun
tosiasiaa sunnuntaista

Tarkastelkaamme nyt mitä Raamatulla on sanottavaa sunnuntaista. Ja kun luet näitä kolmeakymmentä Raamatun tosiasiaa sunnuntaista niin kysy itseltäsi: Onko sunnuntai Raamatun sapatti? Antoiko Jeesus meille esimerkin käymällä jumalanpalveluksessa viikon ensimmäisenä päivänä? Vaihdettiinko Raamatun sapatti lauantailta sunnuntaille? Millainen Raamatun antama valtuutus nykyajan kristityillä on pitää sunnuntai pyhänä? Kolmekymmentä Raamatun totuutta sunnuntaista

1. Raamatun mukaan juuri se ensimmäinen asia, jonka Jumala teki, oli sunnuntaina tehtyä työtä: 1 Moos. 1:1- 5. Koska Jumala teki työtä sunnuntaina, niin voiko olla väärin, jos me seuraamme hänen esimerkkiään?

2. Kymmenessä käskyssä Jumala ilmoitti, että viikon ensimmäiset kuusi päivää (sunnuntaista perjantaihin) ovat työpäiviä. Mutta hän kertoi meille tarkemmin "Muista ... seitsemäntenä päivänä on Herran sinun Jumalas sabbati ... Sen tähden siunasi Herra sabbatin päivän, ja pyhitti sen." (2 Moos. 20:8- 11, Biblia, v.1903 painos).  Nykyaikaiset sanakirjat, kalenterit, ja astronomit ovat samaa mieltä siitä, että viikon seitsemäs päivä (lauantai) on se sama viikonpäivä jonka Jumala teki pyhäksi sapattina. Onko oikein olla tottelematta Jumalaa, unohtamalla se, mitä hän erikoisesti käski meidän muistaa?

3. Jumala ei milloinkaan levännyt viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina).

4. Jumala ei milloinkaan siunannut sunnuntaita, mutta hän siunasi seitsemännen päivän (lauantain): 1 Moos. 2:2- 3.

5. Jumala kutsuu ensimmäisiä kuutta päivää viikosta "työntekopäiviksi" (Hes. 46:1).

6. Jumalan kansa on käyttänyt viikon ensimmäistä päivää tavallisena työpäivänä vähintään 6000 vuoden ajan.

7. Vanhan testamentin patriarkoista ei kukaan pitänyt sunnuntaita pyhänä.

8. Raamatussa kerrotuista Jumalan profeetoista ei yksikään  koskaan pitänyt sunnuntaita pyhänä.

9. Uuden testamentin apostoleista tai kristityistä ei kukaan milloinkaan pitänyt sunnuntaita pyhänä.

10. Jeesus ei koskaan pitänyt sunnuntaita pyhänä lepopäivänä ja jumalanpalvontapäivänä. Sen sijaan hän  esimerkillään opetti meitä tottelemaan Jumalaa, palvomalla häntä sapattina (lauantaina): Luuk. 4:16.

11. Puuseppänä, Jeesus teki työtä kuusi päivää viikossa (sisältäen sunnuntain): Mark. 6:3.

12. Missään Raamatun kohdassa ei kerrota, että Jeesus milloinkaan siunasi viikon ensimmäisen päivän (sunnuntain).

13. Raamatussa ei ole Jumalan käskyä tehdä sunnuntai pyhäksi. 

14. Kukaan Raamatun profeetta ei milloinkaan sanonut sunnuntain puolesta, jumalanpalvonnan pyhäksi päiväksi, yhtäkään sanaa.

15. Raamatussa ei ole lakia, joka vaatii meitä viettämään sunnuntaita lepopäivänä ja jumalanpalvontapäivänä, tai antamaan rangaistus kelle tahansa, joka tekee työtä viikon ensimmäisenä päivänä. Room. 4:15 kertoo meille, että ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan (syntiä). Sen tähden, Jumalan sanan mukaan, työn tekeminen sunnuntaina ei ole syntiä. 

16. Koska 1 Joh. 3:4 määrittelee synnin Jumalan lain rikkomiseksi, niin ei ole syntiä seurata Jumalan esimerkkiä tekemällä työtä sunnuntaina. Mutta on syntiä rikkoa Jumalan laki tekemällä työtä lauantaina. 

17. Uusi testamentti ei missään kiellä tekemästä työtä sunnuntaina.

18. Raamattu ei koskaan lupaa siunausta kellekään, jonka jumalanpalvontapäivä on sunnuntai. Mutta Raamattu todella lupaa siunauksen niille jotka muistavat pitää lauantain pyhänä: Jes. 56:6- 7.

19. Vaikka Jumalalla on ohjeet siihen miten seitsemännen päivän sapattia on määrä noudattaa, niin Raamattu ei kertakaan anna mitään sääntöä siitä, kuinka ihmisten pitäisi palvoa jumalaa viikon ensimmäisenä päivänä. Jos jumalanpalvonta sunnuntaina olisi Jumalan suunnitelma kristityille niin eikö hän olisi tehnyt sen kristallin kirkkaaksi Raamatussa?

20. Raamattu ei missään kohdin kutsu sunnuntaita "kristilliseksi sapatiksi". 

21. Raamattu ei missään kohdassa kutsu sunnuntaita "sapatiksi"

22. Raamattu ei koskaan kutsu sunnuntaita "Herran päiväksi".

23. Raamattu ei koskaan mainitse sunnuntaita pyhänä lepopäivänä ja jumalanpalvontapäivänä. 

24. Raamattu ei koskaan edes mainitse sanaa "sunnuntai".

25. Raamattu yksinkertaisesti mainitsee sunnuntain "viikon ensimmäiseksi päiväksi".

26. Mitä Raamatun muistiinpanoihin tulee, niin Jeesus ei lainkaan edes lausunut sanoja "sunnuntai" tai "viikon ensimmäinen päivä!"

27. Viikon ensimmäinen päivä mainitaan vain kahdeksan kertaa koko Uudessa testamentissa.

28. Kuusi noista kahdeksasta tekstistä viittaa samaan ylösnousemussunnuntaihin. Tutkikaamme nyt kutakin noista kahdeksasta maininnasta nähdäksemme, josko edes yksi niistä sisältäisi käskyn palvoa Jumalaa sunnuntaina, tai  minkään siunauksen sunnuntain jumalanpalveluksessa:

Matt. 28:1 mainitsee, että kaksi Mariaa tuli Kristuksen haudalle "Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, (sunnuntaina)." Tämä teksti näyttää selvästi, että Raamatun sapatti ei ole viikon ensimmäinen päivä. Tässä ei myöskään sanota mitään sapatin muuttamisesta lauantailta sunnuntaille.

Mark. 16:2 on yhtä mieltä siitä, että kaksi Mariaa meni Jeesuksen haudalle ani varhain, viikon ensimmäisenä päivänä. Verrattaessa jakeeseen 1 näemme uudelleen , että Raamatun sapatti ei ole viikon ensimmäinen päivä. Jeesus oli herätetty kuolleista ennen kuin naiset saapuivat, mutta siinä ei ole mitään käskyä meille pitää sunnuntai pyhänä. Sen sijaan vieläpä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeenkin, lauantai yhä tunnustetaan Raamatun sapatiksi.

Mark. 16:9 mainitsee, että Jeesus nousi kuolleista varhain viikon ensimmäisenä päivänä. Mutta siinä ei ole edes vihjausta siitä, että hän olisi muuttanut jumalanpalvontapäivän lauantailta sunnuntaille. 

Luuk. 24:1 toistaa sen tosiasian, että naiset menivät  Jeesuksen haudalle aikaisin sunnuntaiaamuna. Mutta edelleenkään siinä ei ole mitään käskyä sunnuntain tekemisestä pyhäksi tai  jumalanpalvontapäivän vaihtamisesta. Kerta kaikkiaan ei ole mitään Raamatullista näyttöä siitä, että sunnuntai korvaisi lauantain sapattina. 

Joh. 20:1 mainitsee, että Maria tuli Jeesuksen haudalle jo aamuhämärissä viikon ensimmäisenä päivänä. Käynti hautuumaalla sunnuntaina ei määrää kristittyjä menemään kirkkoon ja palvomaan Jumalaa sunnuntaina!
Takaisin sisällysluetteloon

Joh. 20:19 tallentaa sen tosiasian, että Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ylähuoneessa sunnuntai-iltana. Tämä teksti toteaa, että opetuslapset olivat kokoontuneet lukittujen ovien taakse koska pelkäsivät juutalaisten vainoa. Tämä ei ollut jumalanpalvelus Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi --- opetuslapset eivät edes tienneet hänen olevan elossa! Se oli ihanteellinen tilaisuus Jeesuksen kertoa hänen opetuslapsilleen, että hän oli muuttanut jumalanpalvontapäivän lauantailta sunnuntaille. Mutta Jeesus ei sanonut mitään! Minkä tähden? Koska hän ei ollut muuttanut jumalanpalvontapäivää! Raamattu ei kirjaa mitään muutosta jälkipolville jumalanpalvontapäivän muutoksesta lauantailta sunnuntaille. Se ei koskaan kutsu sunnuntaita pyhäpäiväksi. Se ei missään kohdassa kumoa lauantaita Raamatun sapattina. Raamatussa ei ole ennakkotapausta sunnuntain jumalanpalvontapäiväksi. Kreikan kielessä Joh.20:26 sanoo Jeesuksen tavanneen heidät uudelleen "kahdeksan päivän jälkeen". Kahdeksan päivää sunnuntai-illan jälkeen on maanantai-ilta. Tarkoittaako tämä sitä, että meidän pitäisi pitää jumalanpalvontapäivänä maanantaita? Ei tietenkään, Jumalan pyhä päivä on lauantai!

Apt. 20:7  kertoo toisen ja viimeisen kerran Uudessa testamentissa, kun kristityt nimenomaan kokoontuivat yhteen sunnuntaina. Huomaa, että he kokoontuivat kahdesta syystä: (1) aterioimaan yhdessä ("murtamaan leipää"), ja (2) lausumaan jäähyväiset Paavalille. He eivät viettäneet Herran ehtoollista (mikä vaatii leipää ja viiniä). He eivät kokoontuneet jumalanpalvontatilaisuuteen. He eivät kokoontuneet lukemaan Raamattua. He eivät kokoontuneet kirkossa. He kokoontuivat yksityisessä kodissa sunnuntai-iltana, mikä antaa ymmärtää, että nuo kristityt olivat viettäneet päivänsä työskennellen heidän päivittäisissä töissään, ennen kokoontumistaan tälle erikoiselle jäähyväisillalliselle. 

Raamatussa ei ole mainintaa siitä, että Jeesuksen opetuslapset tai kristityt olisivat milloinkaan kokoontuneet  jumalanpalvelukseen sunnuntaina! Mutta Uusi testamentti luetteloi 84 kokousta, joihin kristityt kokoontuivat jumalanpalvelusta varten, lauantaina.
Takaisin sisällysluetteloon

1 Kor. 16:2 kertoo erikoisuhrilahjasta, jota Paavali pyysi pakanakristityiltä avun tarpeessa oleville juutalaiskristityille. Huomaa seuraavaa: 

  • Sunnuntai oli tarkoitettu päiväksi jokaisen omien henkilökohtaisten raha-asioiden tarkasteluun ja osan panemista syrjään köyhiä varten.
  • Tämä ei ollut kirkossa koottu kolehti; kunkin henkilön oli määrä yksilöllisesti " pantava syrjään" se rahamäärä mihin oli varaa.  
  • Kunkin henkilön oli määrä "säästää" avustuksensa  siihen asti kunnes Paavali saapuisi. 
  • Paavali nimenomaan sanoi, "ETTEI" hän halunnut kerättävän mitään "kolehteja". Jos nämä avustukset oli määrä vastaanottaa kirkossa, niin siellä varmasti olisi ollut kolehdin keruu! 
  • Tässä ei sanota sanaakaan kokoontumisesta kirkkoon sunnuntain jumalanpalvelukseen.

Tosiasiat ovat selvät, nimittäin ettei näissä kahdeksassa tekstissä ole edes yhtä Raamatun todistetta, joka tukisi nykyajan tapaa pitää jumalanpalvelus kirkossa, viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina)!" 

29. Raamattu ei missään sano, että meidän on määrä pitää jumalanpalvelus sunnuntaina Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi. Sen sijaan Jumalan sana toteaa, että upotuskaste on Jeesuksen kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksen muisto: Room. 6:3- 5.

30. Raamatun todistus on selvä: Sunnuntai, viikon ensimmäinen päivä, on normaali työpäivä. Raamatun mukaan sunnuntai ei ole pyhä päivä. Sunnuntai ei ole Raamatun sapatti. Sunnuntai ei ole erikoinen Jumalan siunaama  päivä. Sen sijaan Jumala loi seitsemännen päivän (lauantain) Raamatun sapatiksi. Jumala ei koskaan muuttanut lepo- ja jumalanpalveluspäivää, ja hän lupaa siunata sinua jos sinä rakastaen tottelet häntä: 2 Moos. 20:8- 11; Jes. 56:1- 7.
Takaisin sisällysluetteloon

Viisitoista vastausta kysymyksiin laista ja sapatista

1. Eikö Paavali moittinut galatialaisia sen tähden, että he "pitivät tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia"? Eikö tämä tarkoita sitä, että Paavali opetti sapatin olevan poistettu? (Gal. 4:10)

Vastaus kysymykseesi löydetään, kun ymmärretään kenelle Paavali kirjoitti ja millaisissa olosuhteissa hän puhui. Lukemalla Gal. 4:8- 11 ja analysoimalla ne tekstit, jotka ympäröivät sitä tekstiä johon viittasit, huomaamme, että Paavali ei edes puhu sapatista. Tutkikaamme huolellisesti se mitä hän kirjoitti:

Jae 8 "Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa,". Tässä Paavali sanoo meille, että hän ei ollut kirjoittamassa juutalaisille, koska Jumalan valittuna kansana, juutalaiset jo tunsivat Jumalan. Sen sijaan Paavali oli kirjoittamassa ihmisille jotka olivat entisiä pakanoita ja olivat äskettäin kääntyneet kristinuskoon. Ennen kääntymistään kristityiksi nämä pakanat eivät tunteneet Jumalaa ja he "palvelivat jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole".  He olivat palvoneet epäjumalia ja luomiaan jumalolentoja, joilla ei ole todellisen Jumalan luonnetta.  Pakanauskonnot olivat yleisiä Paavalin aikoina, ja 1 Kor. 10:20 jakeessa hänen piti  varoittaa myös Korintin kristittyjä osallistumasta pakanallisiin uhrimenoihin ja juhliin. 

Jae 9  "Mutta nyt te tunnette Jumalan."  Sen jälkeen kun Paavali saarnasi evankeliumia näille pakanoille, ja he oppivat tuntemaan todellisen Jumalan, he kääntyivät kristinuskoon.  Nyt kristittyinä he tunsivat Jumalan.  Mutta he olivat alkamassa luisua takaisin heidän pakanallisiin tapoihinsa: "te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin."  Nämä olivat pakanoiden opettamia pakanallisia periaatteita, alkuvoimia.  Mitä olivat ne pakanuuden "heikot ja surkeat alkuvoimat",  jotka nämä kristinuskoon kääntyneet  havaitsivat niin puoleensa vetäviksi, että he vaaransivat elämänsä "alistuessaan niiden orjiksi" jälleen?"  Paavali vastaa tähän kysymykseen seuraavassa jakeessa. 

Jae 10 "Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia."  Paavali kirjoitti tämän kristityille, jotka olivat lankeamassa takaisin heidän vanhoihin pakanallisiin tapoihinsa.  Nuo "silmällä pidon päivät" eivät olleet sellaisia erikoispäiviä joita kristityt tai juutalaiset noudattivat, vaan ne olivat pakanoiden pitämiä erityisiä päiviä.  Esimerkiksi, pakanat juhlivat päivän seisauksia: kesäkuun 22 päivää (kesävuodenajan alkamista) ja joulukuun 22 päivää (talvivuodenajan alkamista).  Pakanat juhlivat myös viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, heidän aurinkojumalansa muistoksi.  Heillä oli monia paasto- ja juhlapäiviä, jotka olivat osa heidän pakanallista uskontoaan.

Jae 11 "Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä."  Paavali oli uurastanut kovasti jakaessaan evankeliumia näille ihmisille.  Hän varoitti heitä siitä, että hänen vaivannäkönsä olisi ollut turhaa työtä, jos he luopuisivat kristillisyydestä kääntymällä takaisin vanhoihin pakanallisiin tapoihin ja juhliin.

Johtopäätös: Tässä raamatunkohdassa ei kosketella mitään sellaisia asioita kuin, Jumalan kymmenen käskyn totteleminen, tai jumalanpalveluspäivää viikon seitsemäntenä päivänä, tai Jumalan pyhän sapattipäivän lakkauttamista.  Sen sijaan Paavali varoittaa  uusia kristittyjä ystäviään palaamasta takaisin vanhoihin pakanallisiin juhla-aikoihin, joita he olivat joskus aikaisemmin viettäneet. 
Takaisin sisällysluetteloon

2. Paavali kertoo meille Roomalaiskirjeen 14:5 jakeessa, että mikään päivä ei ole sen pyhempi kuin toinenkaan, sen tähden me voimme pitää jumalanpalveluspäivänä minkä tahansa päivän haluamme. 

Ei kerro, se mitä Paavali kertoo on tämä: "Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia.  Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma."  Kun katsotaan lauseyhteyksiä, niin huomataan, että Paavali puhui henkilökohtaisista mieltymyksistä,  ei suorista käskyistä Jumalalta.  Tutkikaamme huolellisesti Paavalin sanoja:

Jakeessa 1 Paavali kertoo meille, että hän puhuu "kiistanalaisista mielipiteistä".  Tämä on kristillisen elämän harmaata aluetta missä henkilökohtaiset mieltymykset hämmentävät, koska ne eivät ole  selvästi määriteltyjen Jumalan käskyjen kanssa tekemisissä. 

Jakeet 2- 4 kertovat meille, että nämä "kiistanalaiset mielipiteet" koskevat sellaisia asioita kuin, haluaako henkilö olla pelkästään kasvissyöjä tai sitten ei halua.   Jumalan suoran käskyn puuttuessa "syödä vain vihanneksia", jokainen henkilö on vapaa noudattamaan omia henkilökohtaisia mieltymyksiään.  Paavali kirjoittaa, että Jumala hyväksyy meidän henkilökohtaiset mieltymykset tällä harmaalla alueella. 

Jakeet 5- 9 kertovat meille, että "päivät" ovat myös harmaalla alueella.  Toisin sanoen kalastaja saattaisi ajatella kalan syövän onkea paremmin tiistaina kuin perjantaina.  Tai maanviljelijä saattaa pitää parempana kylvää vilja maanantaina torstain sijasta.  Ajattelemmepa minkä hyvänsä päivän olevan toista parempi niin se on meidän henkilökohtainen asia.

Mutta jakeissa 10- 12 Paavali varoittaa kristittyjä siitä, että "jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään".  Samalla kun Jumala hyväksyy meidän henkilökohtaiset mieltymyksemme harmaalla alueella, hän ei salli meidän valita sitä, että mitä osia hänen käskyistään me haluamme totella.  Tottelemattomuus on synti ja meidät tullaan tuomitsemaan tottelemattomuuden johdosta: Room. 14:22 

Johtopäätös: Paavali ei sanonut, että Jumalan pyhä sapattipäivä oli poistettu.  Sen sijaan Paavali sanoi, että niin kauan kuin tottelemme sitä mitä Jumala on erityisesti käskenyt, me olemme vapaat noudattamaan meidän henkilökohtaisia mieltymyksiämme kristillisen elämämme harmaalla alueella.  Mutta koska Jumala teki lauantain erikoisesti pyhäksi, ja selvästi ilmoitti sen päiväksi lepoa ja jumalanpalvontaa varten, niin me teemme syntiä jos emme tottele Jumalan käskyä. 
Takaisin sisällysluetteloon

3. Eikö Efesolaiskirjeen 2:15 sano, että kymmenen käskyn laki kumottiin Kristuksen kuollessa ristillä?

Ei,  Ef. 2:15 ei edes mainitse kymmentä käskyä.  Sen sijaan se sanoo: "hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen".   Sillä lailla, josta Paavali tässä puhuu on molemmat, sekä käskyt että säädökset.  Ja tuo laki, johon hän viittasi jakeessa 15, oli "erottava vihollisuuden muuri" , (katso jae 14).  Se oli seremonialaki, käskyineen ja säädöksineen uhreista ja epäpuhtaista ruuista, jotka loivat muurin juutalaisten ja pakanoiden välille.  Kristus täytti seremonialain ja kumosi sen säädökset ja uhrit kuolemansa kautta.  Mutta kymmenen käskyn moraalilakia ei kumottu, eikä Kristus sitä edes lieventänyt.  Sen sijaan Jeesus ilmaisi kymmenen käskyä yksityiskohtaisemmin ja laajemmalle ulottuvaksi (Matt. 5:21- 48).  Kymmenen käskyä on edelleen voimassa määrittelemässä syntiä ja osoittamassa syntisiä Kristuksen luo, heidän pelastajana (Gal. 3:24, VKR).  Paavali kertoo meille, että meidän uskomme Kristukseen ei koskaan poista kymmenen käskyn lakia (Room. 3:31).  

Johtopäätös: Seremonialaki, joka sisälsi käskyt ja säädökset ruuista ja uhreista kumottiin kun Kristus kuoli ristillä.  Mutta kymmenen käskyä on edelleen voimassa määritelmänä synnistä.  Meidän kristittyjen pitää aina totella sitä mitä Jumala erityisesti vaatii hänen moraalilaissaan. 
Takaisin sisällysluetteloon

4. Paavali kertoo meille Kolossalaiskirjeessä 2:14, 16 että kymmenen käskyä naulittiin ristiin.  Sen tähden eivätkö kristityt ole vapaita palvomaan Jumalaa sunnuntaina lauantain sijasta, koska sapattikäsky ei enää ole voimassa?

Uudelleen, kymmentä käskyä ei ole edes mainittu tässä.  Sen sijaan Kol.2:14 sanoo:  "hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin".   Huomaa, että Raamattu tekee eron  "velkakirjan", joka pyyhittiin pois ristillä, ja Jumalan kymmenen käskyn välillä.  Jumalan kymmenen käskyä ovat ikuisia ja ne sijoitettiin liiton arkun sisäpuolelle.  Seremonialait päättyivät ristillä ja niitä pidettiin arkun vieressä (5 Moos. 10:4, 5; 31:24- 26).   Seremonialait ovat kirjoitettu "lain kirja" (kts. 5 Moos.31:26) joka sääti 'mitä syödään tai juodaan' sekä "uskonnollisista juhlapäivistä, uuden kuun juhlista, (ja) sapateista" (Kol. 2:16).  Jeesus noudatti ja vahvisti kymmenen käskyä elämällä synnittömän elämän; mutta hän noudatti ja lakkautti  kirjoitetun "lain kirjan" seremoniallisista juhlista ja jumalanpalvelusviroista, jotka osoittivat eteenpäin, hänen ensimmäiseen tuloonsa Messiaana (uhrilampaat, uhrilahjat, vuotuiset pyhät päivät, jne.).  Jeesus mainitsi erityisesti , että hän ei tullut kumoamaan Jumalan kymmentä käskyä, vaan, päin vastoin, toteuttamaan sen elämällä synnittömän elämän (Matt. 5:17- 19). 

 Siten Kristus  "kumosi meitä rasittavan velkakirjan", ja naulasi sen ristiin kun "hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi"  (Kol. 2:13).  

Tämän käsinkirjoitetun velkakirjan helppotajuisimmassa ehdoissa sanotaan: "Synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23).   Synnin tekemisellä me olemme velkaantuneet maksamaan syntimme elämällämme.  Mutta Jeesus maksoi meidän kuolemanrangaistuksemme ristillä, hänen omalla elämällään, siten pyyhkien pois meidän kuolintodistuksemme.   Sen lisäksi hän täytti Vanhan testamentin ennustukset ja uskonnolliset säädökset ja seremoniat, jotka viittasivat hänen ensimmäiseen tulemiseen ja kuolemaan ristillä.  Siten meille voidaan antaa anteeksi meidän aikaisemmat syntimme, mutta Jeesuksen kuolema ristillä ei poistanut kymmentä käskyä.   Siksi me emme ole vapaita tekemään syntiä, ja meidän täytyy mukautua Jumalan lain vaatimuksiin Pyhän Hengen voiman avulla, joka vaikuttaa elämässämme (Room. 7:7, 12, 13, 22, 25; 8:1- 8, 12- 14).

Nyt lukekaamme Kolossalaiskirjeen  2:16 ja tutkikaamme kutakin avainsanontaa: "Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä."  Sana "siis" viittaa takaisin edellisiin jakeisiin, joissa meille kerrotaan, että Kristus "antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi" (Kol. 2:13);  "hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin." (Kol. 2:14); ja kuolemallaan ristillä "riisui aseista vallat ja voimat" (Kol. 2:15).

Avainkohta, jota Paavali tässä tähdentää  on: "siis" sen jälkeen kun Kristus on tehnyt kaiken tämän teidän hyväksenne, "Kukaan ei siis saa tuomita teitä".  Miksi?  Koska Kristus "antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, ja kumosi meitä rasittavan velkakirjan" ja "riisui aseista vallat ja voimat",  joilla oli oikeus tuomita meidät kuolemaan syntiemme tähden.  "Siis" meidän ei tule tuomita toisiamme juutalaisten seremonialakien ulkonaisten seikkojen perusteella ("mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.")  Se mitä muut ajattelevat näistä asioista ei ole tärkeää (Room. 14:16- 18).  Mutta meidän kristittyjen täytyy aina muistaa, että meidän tekojemme ja luonteemme  lopullinen tuomari on Jumala (Room. 2:11- 16).   Koska me kaikki olemme tilivelvollisia ainoastaan hänelle meidän täytyy tehdä itsellemme selväksi, että emme tahallisesti ole tottelemattomia sille mitä hän on selvästi määrännyt.

Katsokaamme nyt erityisesti mitä Paavali tarkoitti, kun hän sanoi, että ihmiset eivät saa tuomita meitä siitä mitä me 'syömme tai juomme tai miten noudatamme juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.'   Ensiksikin, muistakaamme että kymmenen käskyä eivät säätele 'syömistä ja juomista'.  Nuo ruoan laatua koskevat lait löydetään seremoniallisissa säännöissä, jotka Jumala  osoitti juutalaisia varten (katso 2 Moos. 12:9, 18; 3 Moos. 3:17; 10:9; luku 11, jne.).

Kymmenen käskyä eivät myöskään säädä "juhla-aikoja".  Juutalaisten juhla-aikojen lait ovat seremoniallisia säädöksiä, ja Jumala asetti ne juutalaisia varten (katso 2 Moos. 23:14- 16; 3 Moos. 23:41; 4 Moos. 29:12, jne.).  Paavali on varma siitä, että meidän ei tule tuomita ihmisiä sillä perusteella mitä he syövät tai juovat, tai uskonnollisten juhlapäivien perusteella.  Mutta pidättäytyminen tuomitsemasta ei poista meidän henkilökohtaista vastuuta Jumalalle, eikä muuta sitä tosiasiaa, että Jumala tulee tuomitsemaan jokaisen meistä, jos me harkitusti olemme tottelemattomia hänen tahdolleen.  Lue Kolossalaiskirjeen 3:5- 6 jakeet ja huomaa, että Paavali luetteloi siinä vähintään kolme kymmenestä käskystä .  Paavali selvästi tarkoittaa, että Jumala tulee tuomitsemaan meidät kymmenen käskyn perusteella. 

Samaten, kymmenen käskyä eivät määräile "uuden kuun päivän" juhlia.  Uuden kuun juhlat säädettiin seremonialailla ja Jumala asetti ne juutalaisia varten (katso 4 Moos. 28:14; Esr. 3:5; Ps.81:4, jne.) 

Mutta entäpä sanonta " ... sapatin päiviä." ?  Alkuperäisellä Kreikan kielellä se kuuluu "Älköön siis kukaan teitä tuomitko  ...  tai johdosta juhlan tai uudenkuun tai sapatin ..." (kts. Novum, s. 210-212)  Sanat "sapatin päiviä" ovat kääntäjien lisäämiä!  Heprealainen sana "sabbath" (sapatti) tarkoittaa "lepoa".  Kaikkia juutalaisten uskonnollisia juhlia kutsuttiin nimellä "sabbaths", (sapatit, "levot") koska ne olivat levon aikoja päivittäisestä työstä.  Juutalaiset juhlivat kuutta vuotuista pyhää päivää, joita he kutsuivat "jokavuotisiksi sapateiksi" (Pääsiäinen, Sovituspäivä, Lehtimajanjuhla, Viikkojuhla, Pasuunan soiton juhla ja Viljankorjuujuhla).  Kymmenet käskyt eivät määräile näitä vuotuisia "sapatteja".  Jumalan asettama seremonialaki juutalaisia varten, määräsi kaikki nuo vuotuiset sapattijuhlapäivät (3 Moos. 16:1- 34; 23:5- 25, 34- 36).

Vuotuiset sapattijuhlat alkoivat Mooseksen aikana vuonna 1450 eKr., ja viittasivat eteenpäin, Kristukseen,  ja päättyivät ristillä.  Sitä vastoin viikoittainen sapattipäivä alkoi luomisviikon seitsemäntenä päivänä, 2500 vuotta ennen kuin oli yhtäkään juutalaista, ja se tulee kestämään iankaikkisesti (Jes. 66:22- 23).  Sapatti on osa Jumalan ikuisesta kymmenestä käskystä, jota tullaan käyttämään jokaisen ihmisen tuomitsemisessa (Saarn. 12:13- 14; 1 Joh. 3:4; Jaak. 2:10- 12; Matt. 15:3- 9).
Takaisin sisällysluetteloon

5. Galatalaiskirjeen 2:19 jakeessa Paavali sanoo, että hän kuoli vapaaksi laista.  Eikö tämä merkitse sitä, että hänen ei tarvinnut pitää Jumalan kymmentä käskyä heti kun hän tuli kristityksi? 

Ei.  Ennen kuin Paavali tuli kristityksi hän yritti ansaita pelastuksensa pitämällä Jumalan lain.  Nyt, kristittynä, Paavali on tullut tajuamaan, että Jumalan kymmenen käskyä eivät ole menetelmä ansaita pelastus  ---  vaan päinvastoin, kymmenen käskyä on tarkoitettu määrittelemään synti, hillitsemään pahuutta, ja kääntämään meitä Jeesuksen puoleen, että puhdistuisimme, saisimme ja antaisimme synnit anteeksi, ja pelastuisimme (Room. 3:20- 24).  Täten Paavali "kuoli vapaaksi laista" menetelmänä ansaita pelastus ja luottaa nyt täysin Jeesukseen Kristukseen pelastuksensa suhteen (Gal. 2:17- 21).   Galatalaiskirjeen 2:19 jakeessa ei ole mitään aikomusta raivata tieltä Jumalan kymmentä käskyä tai viikoittaista sapatin päivää. 

6. Eikö Paavali kerro meille Roomalaiskirjeen 3:28 jakeessa, että "ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja",  sen tähden meidän ei tarvitse noudattaa kymmentä käskyä? 

On ehdottomasti totta, että vain Jeesus vanhurskauttaa ("pelastaa") meidät, ja että meillä täytyy olla kasvava usko häneen.  Jumalan kymmenen käskyä eivät voi koskaan pelastaa meitä.  Mutta lukekaamme edelleen nähdäksemme mitä Paavali sanoo jakeessa 31: "Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo."  Pelastettu kristitty haluaa totella Jumalan lakia, ei siksi että hän yrittää ansaita pelastuksen, vaan koska on luonnollista totella Jumalaa, jota me rakastamme ja palvomme (Matt. 22:35- 40; 1 Joh. 5:2- 3).
Takaisin sisällysluetteloon

7. Koska Galatalaiskirjeen 2:16 jae kertoo meille, että me emme pelastu "tekemällä lain vaatimia tekoja",  niin eikö meidän pitäisi unohtaa Jumalan kymmenen käskyä ja  rakastaa vain Jeesusta? 

Ei, Jeesus sanoi että jos me rakastamme häntä niin me tottelemme hänen käskyjään (Joh. 14:15).  Rakkautta ei voida koskaan erottaa kuuliaisuudesta.  Monet ihmiset ajattelevat, että koska Paavali tuomitsee lain pitämisen menetelmänä ansaita pelastus, niin hän on Jumalan kymmentä käskyä vastaan.  Kuitenkin seuraavassa kahdessa jakeessa (Gal. 2:17- 18) Paavali tekee selväksi sen, että hänen tarkoituksensa ei ole opettaa kristittyjä tekemään syntiä rikkomalla Jumalan lakia!  Huomaa kuinka myönteisesti Paavali puhuu Jumalan laista: 

Paavali näkökanta Jumalan laista

  • Kristityt eivät kumoa (tee arvottomaksi) Jumalan lakia uskollaan Jeesukseen.  Sen sijaan meidän uskomme vahvistaa Jumalan lain: Roomalaiskirje 3:31.  
  • Jumalan käskyjen noudattaminen on se mikä huomioidaan todelliseksi, rakkaudelliseksi, kristityn elämäksi: 1 Korinttolaiskirje 7:19.
  • Jumalan laki on hyvä, jos sitä käytetään oikein: 1 Timoteuskirje 1:8.
  • Jos Jumalan lakia ei olisi olemassa, ei olisi syntiäkään (ja sen tähden ei olisi armon tarvetta ja ei tarvittaisi pelastajaamme Jeesusta Kristusta): Roomalaiskirje 5:13.
  • Meidän tulee hylätä synnilliset elämäntapamme: Roomalaiskirje 13:12- 14.
  • Armon alaisena oleminen ei anna meille lupaa tehdä syntiä: Roomalaiskirje 6:15.
  • Jumalan laki on pyhä, oikea ja hyvä: Roomalaiskirje 7:12.

Raamattu sanoo selvästi, että me emme ole uskollisia Jumalalle jos me harkitusti päätämme olla tottelematta häntä: 1 Johanneksen kirje 2:3- 6; 3:3- 6.
Takaisin sisällysluetteloon

8. Matteuksen 5:17 jakeessa Jeesus sanoi, että hän tuli toteuttamaan lakia.  Eikö tämä tarkoita, että hän poisti Jumalan kymmenet käskyt?

Kun me luemme tämän tekstin hyvin huolellisesti niin me huomaamme, että Jeesus mainitsi erityisesti , ettei hän tullut kumoamaan lakia.  Sen sijaan Jeesus lupaa meille jakeessa 18, että niin kauan kuin taivas ja maa ovat olemassa ei pieninkään piirto tule häviämään Jumalan laista!  1 Johanneksen kirjeen 3:5 jakeessa Pyhä Henki antaa meille tiedoksi, että Jeesus tuli "ottamaan pois synnit", ei ottamaan pois Jumalan lakia!  Muista, koska vain minä "toteutan" nopeusrajoitusta ajamalla 60 kilometriä tunnissa maanantaina, niin se ei tarkoita, että minä olen poistanut nopeusrajoituslain, ja nyt voin ajaa 100 tiistaina!  Kuka tahansa poliisi haluaa kertoa meille, että lain "toteuttaminen" ei poista lakia.   

9. Eikö Paavali sano, että me emme ole lain vaan armon alaisia? (Katso Roomalaiskirjeen 6:14). 

Kyllä.  Mutta hän sanoo myös, että armon alaisena oleminen ei ole puolustus meille synnin tekemiseen, rikkomalla Jumalan kymmenet käskyt, koska "synti ei enää ole teidän herranne" (katso jakeet 14 ja 15).  Paavali ei ole Jumalan kymmeniä käskyjä vastaan, vaan hän on ketä tahansa vastaan, joka yrittää ansaita ikuisen elämän pitämällä ne.  Kymmenet käskyt eivät ole tarkoitettu pelastamaan meitä ja eivätkä ne voi meitä pelastaa .  Ne määrittelevät synnin ja osoittavat  meidät Jeesuksen luo pelastusta varten.  Hänen armosta me vastaanotamme anteeksiannon synneistämme ja jumalallisen voiman voittaa ne: 1 Johanneksen kirje 1:9.  Mitä enemmän Kristuksen kaltaiseksi me tulemme, sitä inhottavammaksi synti tulee meille, ja sitä suuremmaksi meidän kiitollisuus siitä, että Jeesus kuoli maksaakseen rangaistuksen meidän synneistämme!  Muista, Jeesus kuoli sovittaakseen rangaistuksen synnin (lain rikkomisen) tähden, hän ei kuollut poistaakseen kymmenen käskyä niin että me voisimme elää synnissä. 
Takaisin sisällysluetteloon 

10.  Jos Jumala halusi meidän pitävän Kymmenet käskynsä, eikö hän olisi toistanut ne Uudessa testamentissa?

Olet saanut väärää tietoa. Jumala todella toisti jokaisen hänen Kymmenestä käskystään Uudessa testamentissa:

Jumalan Kymmenen käskyä toistetaan Uudessa testamentissa    

Vanha testamentti  Uusi Testamentti
     

             1

  ”Sinulla ei saa olla muita jumalia”  (2 Moos.20:3)

 

             2

  Ei epäjumalia, ei epäjumalien palvelua  (2.Moos.20:4-6)

 

             3

  ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä,” (2. Moos.20:7)

 

       

             4

  Muista pyhittää Sapatin päivä.  Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä.  Älä tee työtä Sapattina.   Seitsemäs päivä on Sapatti.  Herra siunasi Sapatin päivän ja pyhitti sen. (2.Moos.20:8-11)

          

            5

  Kunnioita isääsi ja äitiäsi (2.Moos.20:12).

              6

  Älä tapa (2.Moos.20:13).

             7  

Älä tee aviorikosta (2.Moos.20:14)

              8

  Älä varasta (2.Moos.20:15)

              9

  Älä valehtele (2.Moos.20:16)

            10

  Älä himoitse (2.Moos.20:17)      

 

 

                      1

  ”Herraa ,Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella”  (Matt.4:10)

 

                      2

  ”Lapseni, pysykää erossa vääristä jumalista” (1.Joh.5:21)

 

                      3

  ”- Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Luuk.11:2). Jumalanpilkkaa ei anneta anteeksi (Matt.12:31). 

 

                      4

  Jeesus lepäsi ja osallistui Jumalanpalvelukseen Sapatin päivänä (Luuk.4:16). Sapatti on asetettu koko ihmiskuntaa varten (Mark.2:27-28). Sapatti on seitsemäs päivä (Hep.4:4) Jumalan kansalla siis Sapatin lepo pysyy (kts. Novum, s. 450, jossa kreikasta sanatarkasti) ja meidän on määrä levätä työstämme. (Hep.4:9-11).  

                        5  

Kunnioita isääsi ja äitiäsi (Matt.19:19)  

                        6  

Älä tapa (Matt.19:18)

                           7  

Älä tee aviorikosta (Matt.19:18)

                           8  

Älä varasta (Matt.19:18)

                            9  

Älä valehtele (Matt.19:18).

                           10

  Älä himoitse (Rom.7:7).       

 

 

 

Takaisin sisällysluetteloon

11. Eikö Kymmenen käskyä ole tarkoitettu juutalaisille mutta ei
kristityille?

Me olemme juuri osoittaneet, että Kymmenen käskyä toistetaan Uudessa testamentissa ja että jokainen, kristityt mukaan lukien, tuomitaan Jumalan ikuisen Kymmenen käskyn lain perusteella. Niinpä me kristityt emme voi todellakaan uskoa, että Jumala sallisi meidän valehdella, murhata ja tehdä aviorikosta, kieltäessään juutalaisia tekemästä noita samoja syntejä!

Jumalalla ei ole yhtä lakia kristityille ja toista lakia juutalaisille. Eikä Jumalalla myöskään ole erillisiä lakeja pakanoille, ateisteille, hinduille ja muslimeille. Molemmat, sekä Vanha että Uusi testamentti ilmaisevat selvästi , että jokainen ihminen tuomitaan Jumalan kymmenen käskyn mukaan.  Paavali sanoo  meille, että ”te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” (Gal.3:26-29). Jumala ei erottele juutalaisia ja pakanoita – hän kohtelee meitä kaikkia yhtenä Kristuksessa. Jumalan kymmenen käskyä määrittää jokaisen maan päällä olevan ihmisen syntiseksi ja osoittaa jokaisen meistä Jeesuksen Kristuksen luo, pelastuaksemme. (Room.3:29-31)

Paavali selvästi ilmaisee, että jos kymmenen käskyä olisi poistettu niin ei olisi syntiä ja siten emme tarvitsisi Jeesusta Kristusta meidän pelastajanamme. (Room.5:13).  Kaikkien Jumalan lasten on määrä elää niiden rajojen sisäpuolella jotka hän asetti meille kymmenessä käskyssään
Takaisin sisällysluetteloon

12. Eikö Jumala odota meidän tekevän enemmän kuin vain pitävän kymmenet käskyt?  Sehän on liian yksinkertaista!

Raamattu kertoo meille 5 Moos. 5:22 jakeessa, että  annettuaan Kymmenet käskyt  kansalleen, Jumala " ei siihen enempää lisännyt", (VKR).   Salomo, maailman viisain mies, kirjoitti: "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä." (Saarnaaja 12:13).  Jeesus sanoi: "Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä."  (Matteus 19:17).   Jos me noudatamme Jumalan kymmentä käskyä Jumalan voiman avulla, sen vuoksi että me rakastamme häntä, niin se riittää.  Mutta jos me tottelemme Jumalan kymmentä käskyä ansion tavoittelun tähden, sen vuoksi että yritämme ansaita pelastuksemme, silloin ei tottelevaisuutemme riitä. Jeesus nuhteli kaikkein purevimmin uskonnollisia ihmisiä, jotka lisäsivät Jumalan käskyihin toivoen ansaitsevansa aseman taivaassa pitämällä monia sääntöjä (Luukas 11:46, 52; Markus 7:6- 9).  Meidän pelastuksemme riippuu suhteestamme Jeesukseen, kun taas meidän kristillinen velvollisuutemme  Jumalaa ja ihmisiä kohtaan on määrätty Jumalan kymmenessä käskyssä.
 

13. Eikö ole oikein meidän itse valita jumalanpalvontapäivämme, kunhan vain pidämme yhden päivän seitsemästä?

Ei, jos aiomme seurata Raamattua.  Sunnuntaita pitävät kristityt  myöntävät  heti Raamatun määräävän tarkoin, että Jeesus on ainoa nimi, joka voi meidät pelastaa (Apostolien teot 4:12).  He eivät sano että se on oikein, kunhan vain "valitset yhden nimen seitsemästä".  He ovat myös yhtä mieltä siitä, että Raamatun mukaan on vain yksi Herra, yksi usko, yksi kaste ja yksi Jumala --- ei yksi valittavana monista (Efesolaiskirje 4:5- 6).  Niin miksi sitten monet sunnuntaita pyhittävät  kristityt kompastuvat siihen Raamatun totuuteen, että lauantai on viikon ainoa päivä, jonka Jumala teki pyhäksi ja käski meidän käyttää lepoon ja jumalanpalvontaan (1 Mooses 2:2- 3: 2 Mooses 20:8- 11)?

Jumala teki yhden päivän pyhäksi, ja hän käski meidän pitää sen pyhänä!  Hänen käskynsä eivät ole monenlaisia vaihtoehtoja.
Takaisin sisällysluetteloon

14. Onko sillä todellista merkitystä, pidämmekö sapattia vai emme pidä?  Eikö pitäisi keskittyä suurempiin kysymyksiin, sellaisiin kuin Jeesuksen rakastaminen?

Pitäisikö meidän kertoa murhaajalle, että hän voi murhata edelleen niin kauan kuin "rakastaa Jeesusta"?   Voiko varas jatkaa varastamista kunhan vain hän "rakastaa Jeesusta"?  Ei!  Jumala ottaa synnin tekemisen niin vakavasti, että hän tuhosi katumattomat synnin tekijät vedenpaisumuksessa (1 Mooses luvut 6- 8).  Synti on niin vakava asia, että se maksoi Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen hengen (Johanneksen 3:16).  Ja, lopulta, Jumala tulee hävittämään kaikki katumattomat syntiset kun hän puhdistaa tämän maapallon kaikesta synnistä.  Kymmenet käskyt kertovat siitä miten synti tunnistetaan (1 Johanneksen kirje 3:4).  Kukaan kristitty ei ole turvassa jatkaessaan Jumalan kymmenen käskyn rikkomista vaikka tunnustaa rakastavansa Jeesusta Kristusta (1 Johanneksen kirje 2:4).  Jumalan kymmenen käskyä eivät ole hänen kymmenen ehdotustaan!

15. Miten me voimme olla varmoja siitä, että Jumalan siunaama viikon seitsemäs päivä 6000 vuotta sitten on se sama päivä, jota me nyt kutsumme lauantaiksi?

On hyvin yksinkertaista todistaa, että viikkojaksot tämän maapallon historiassa eivät ole koskaan rikkoontuneet.  Mietipä seuraavaa:

Jumala siunasi seitsemännen päivän ja teki sen pyhäksi luomisviikon aikana (1 Mooses 2:2- 3).  Tämä oli viikkojaksojen alku.  Neljä tuhatta vuotta myöhemmin Uusi Testamentti selvästi mainitsee, että Jeesus piti jumalanpalveluspäivänä lauantaita.  Hänet ristiinnaulittiin perjantaina (juutalaiset kutsuvat viikon kuudetta päivää "valmistautumispäiväksi"), lepäsi haudassa sapatin ajan (viikon seitsemännen päivän, jota me kutsumme lauantaiksi), ja nousi kuolleista aikaisin viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntai aamuna) (katso Luukas 23:52 - 24:1).

Kahden tuhannen vuoden ajan ovat kristityt viettäneet muistojuhlana pääsiäissunnuntaita , viikon ensimmäistä päivää, päivänä jolloin Kristus nousi kuolleista.  Kahden vuosituhannen ajan ovat juutalaiset huolellisesti seuranneet lauantaita, viikon seitsemättä päivää, päivänä jonka Jumala teki pyhäksi.  Yksinkertaisesti ei edes aseteta kyseenalaiseksi sitä, että lauantai on viikon seitsemäs päivä ja sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. 

Sanakirja ilmoittaa selvästi, että lauantai on viikon seitsemäs päivä.  Vieläpä astronomit ovat varmoja siitä, että viikkokiertoa ei ole koskaan rikottu luomisesta alkaen aina tähän päivään saakka.
Takaisin sisällysluetteloon

Miksi hyvät kristityt alkoivat viettää jumalanpalveluspäivänä sunnuntaita?

Nyt sinä tiedät Raamatun totuuden sunnuntaista ja Jumalan sapattipäivästä, lauantaista.  Mutta miksi vilpittömät kristityt alkoivat pitää jumalanpalveluspäivänä sunnuntaita lauantain sijasta, kun Raamattu selvästi näyttää Jumalan tekemäksi pyhäpäiväksi lauantain.  Ja milloin muutos sunnuntaille tapahtui?  Milloin kristityt alkoivat pitää jumalanpalvontapäivänä sunnuntaita?

Raamatun kertomukset mainitsevat kristittyjen alun perin palvoneen Jumalaa yhdessä juutalaisten kanssa heidän synagogissaan lauantaina: Apostolien teot 13:5, 14- 15.  Kun aikaa kului niin juutalaiset alkoivat tajuta, että oli valtavia  eroja juutalaisuuden ja kristillisyyden  välillä.  Kristityt eivät vain hyväksyneet Jeesusta Messiaana, vaan myös uskoivat hänen olevan samanarvoinen kuin Isä Jumala.  Sen vuoksi juutalaiset syyttivät kristittyjä jumalanpilkasta ja ajoivat heidät pois juutalaisten synagogista: Johannes 12:42; Apostolien teot 6:9- 12; 13:42- 44; 18:4.

Sen jälkeen kun heidät oli erotettu juutalaisten synagogista, kristityt jatkoivat jumalanpalveluksia lauantaina, kokoontumalla heidän kodeissaan: Roomalaiskirje 16:5; 1 Korinttilaiskirje 16:19.  Aluksi näitä kristillisiä kotikirkkoja  kutsuttiin myös "synagogiksi": Apostolien teot 15:19- 21; Jaakobin kirje 2:2 (tässä Kreikan sana "synagoga" on käännetty "kokoukseksi", kts.  Novum, s. 700).

Pian juutalaisuuden ja kristillisyyden jakautumisen jälkeen roomalaiset valloittajat alkoivat vainota kapinallisia juutalaisia --- jopa sulkemalla heidän temppelinsä ja synagogansa.  Koska molemmat, juutalaiset ja kristityt palvoivat Jumalaa lauantaina, niin on ymmärrettävää, että roomalaiset erehtyivät luulemaan kristittyjä juutalaisiksi.  Sen vuoksi jotkut kristityt alkoivat kokoontua sunnuntaina välttääkseen roomalaisten vainon.  Jonkin aikaa kristityt jatkoivat lauantain pitämistä pyhänä salaisesti , samalla kun avoimesti kokoontuivat jumalanpalvontaan sunnuntaina, kuin myöskin keskiviikkona, viikon puolivälin jumalanpalvelukseen.

Myöhemmin roomalaiset kohdistivat vainonsa erityisesti kristittyihin.  Vaikkakin monet kristityt kokoontuivat jumalanpalvelukseen sunnuntaina niin heitä silti syytettiin valtiopetoksesta, koska he kieltäytyivät  palvomasta Rooman keisaria.  Kuitenkin vuoteen 321 jKr. mennessä kristillisyys oli tullut niin suosituksi ja arvostetuksi, että keisari Konstantinus määräsi sunnuntain kansalliseksi lepo- ja jumalanpalveluspäiväksi.  Hänen käskykirjansa julisti: "kaikkien tuomareiden, kaupunkilaisten, ja käsityöläisten pitää levätä kunnioitettavana auringon päivänä."

Konstantinuksen määräyksestä huolimatta monet kristityt jatkoivat neljä-tuhatta-vuotta-vanhaa käytäntöä pitää Raamatun sapatti lauantaina, noin vuoteen 365 jKr. saakka, jolloin kirkko hyväksyi lain, joka kielsi kristittyjä pitämästä jumalanpalveluksia seitsemäntenä päivänä.  Aina siitä lähtien jumalanpalvonta sunnuntaina, lauantain sijasta, on ollut  ei - Raamatullinen perinnäistapa useimmille kristityille: Markus 7:7- 8.

Nykyään on kristittyjen keskuudessa kasvava tietoisuus siitä, että sunnuntai ei ole Raamatun sapatti, ja sen vuoksi sunnuntai ei ole se päivä jonka Jumala siunasi ja teki pyhäksi.  Vastauksena tähän tietoon, yhä enenevä joukko ihmisiä on päättänyt olla uskollisia Jumalalle tässäkin käskyssä: "muista  sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit" (2 Moos. 20:8- 11, Biblia, 1903 painos)

Me kutsumme sinuakin liittymään tähän kasvavaan kristittyjen joukkoon kaikkialla maailmassa, jotka iloitsevat siitä, että he ovat pelastetut Jeesuksen Kristuksen armosta, ja jotka onnellisina kokoontuvat  palvomaan Jumalaa seitsemäntenä päivänä.

Aiheisiin