ENTISEN ADVENTISTIN KOTISIVUT

 
   

"Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette
tai joku inhimillinen oikeus;"
1Kor.4:3

 
   

Aiheisiin 

Muistio kokouksesta, jossa minut erotettiin Imatran adventtiseurakunnasta 8.10.2003 

 

 
         
 

8. lokakuuta 2003 Imatran adventtiseurakunta erotti minut jäsenyydestään.
Tästä farssi-kokouksesta en voi kertoa yksityiskohtia, koska asiani käsiteltiin suljetuin ovin ja en saanut äänittää sitä.
Äänitys olisi suonut minulle jonkinlaisen oikeusturvan vääristelyjä vastaan pöytäkirjassa, kuin myös asiattomissa syytöspuheenvuoroissa. Tiedän valittujen pöytäkirjan pitäjän ja tarkastajien jo ennen kokousta vaatineen minun erottamista.
Kokouksen kulkuun nähden jokainen voi kuvitella nykyaikaisen version Stefanuksen kivittämisestä noin 2000 vuotta sitten.

Tässä julkaistavassa muistiossani olen muuttanut kaikkien niiden henkilöiden etu- ja sukunimet, jotka kielsivät minua käyttämästä heidän oikeita nimiään kotisivuillani. 
Minä olen aina esiintynyt avoimesti, oikealla nimelläni, mutta häpeävätköhän he toimintaansa, kun en saa julkaista heidän oikeita nimiään. (Henkilöiden etu- ja sukunimien muuttaminen ei riittänyt vaan 3.8.06 ottaessani yhteyttä minut sapattisaarnassaan haukkuneeseen sisareen hän sanoi, että heitä loukkaa erikoisesti keksimäni nimet, joiden perusteella heidät voidaan vielä tunnistaa. Tästä syystä vedin mustan viivan nimien yli. En silloin tiennyt että mustan viivan voi jokainen lukija poistaa. Saamani huomautuksen johdosta korvasin mustan viivan alla olevat nimet Xx:llä.
"Eikö edes Gileadissa ole balsamia, eikö sieltäkään löydy parantajaa? Minkä vuoksi kansani haavat eivät vieläkään arpeudu?" Jer.8:22)


Olin aikaisemmin kirjoittanut tälle sivulle koko puolustuspuheeni
, liittäen mukaan heinäkuusta lähtien sähköpostit minun ja adventistipastori Xxxx Xxxxxxxx välillä.
Mutta koska sähköpostien lukeminen tuskin kiinnostaa monia ulkopuolisia, karsin ne ja monet yksityiskohdat, suurelta osin tässä pois.

 Vuonna 2002 aloin julkaista kotisivuani nimellä ”Adventistimaallikon kotisivut”.
Seuraavana vuonna liityin adventtikirkon keskusteluryhmään heidän internet-sivuillaan.

Ilmaisin keskusteluryhmässä epäilykseni adventtikirkon erityisoppien ja Ellen G. Whiten suhteen, samalla keskusteluryhmä sai tietää kotisivujeni osoitteen.
Se keskusteluryhmä lopetettiin kirkon toimesta kesäkuussa 2003.

 Heinäkuussa Pastori Xxxx Xxxxxxxx otti yhteyttä minuun ja sanoi seuranneensa kommenttejani adventtikirkon keskusteluryhmässä sekä toi emerituspastori Olavi Rouheen E. G. Whitea puolustavat kirjoitukset Whiten yli 50. raamatun vastaiseen lausuntoon.

Keskustelimme niistä ja Xxxx varovasti ihmetteli muutamia E. G. Whiten raamatun vastaisia lausuntoja ja lisäyksiä raamattuun.
Eniten Xxxxx näytti vaivaavan se, että kuka tämä Kalervo on, joka kääntää englannista näitä kriitikkojen artikkeleita.
Keskustelumme loputtua poistin epäilyt pastori Kalervo Aromäestä kääntäjänä ja näytin, että kääntäjän henkilöllisyys on ollut luettavissa kotisivullani koko ajan.
Tämä näytti olevan suuri helpotus pastori Xxxxxxxxxx ja huomasin, että ystävällisyys minua kohtaan katosi heti
 


10. elokuuta 2003 sain pastori Xxxxxxxx puhelinkutsun saapua kirkolle seuraavana päivänä klo 19.00 kokoukseen, jossa olisivat läsnä myös seurakunnan johtaja Xxxx Xxxxxxxx ja seurakunnan vanhin Xxxxx Xxxxx.

Harkitsin asiaa ja lähetin ennen ko. kokousta Xxxxxxx sähköpostin jossa kerroin, että erottamisasiassa pitäisi edetä Matt.18:15-17 VKR mukaan ja pyysin aikalisää, koska kukaan ei tähän mennessä vielä ollut vaivautunut keskustelemaan yksityisesti kanssani eikä osoittamaan mihin hirvittämään syntiin olin syyllistynyt. Tässä samassa viestissä kerroin myös seuraavaa:

26.7.03 lähetin sinulle seuraavanlaisen sähköpostin:
 Aihe: Raamatun Sanoman tutkisteluaihe 23.8.03
 Koska aihe sivuaa Tutkivaa tuomiota, otin kotisivullani kantaa erääseen sen naurettavista väitteistä.
 Löydät sen aiheluetteloni numerosta 13. ( koti.mbnet.fi/kyti )
(nyt numeron 13 kohdalla on jo toinen aihe)
 Antamaasi monistetta: "Totuutta vai valhetta" kommentoin myöhemmin syksyllä. 
 Oletin sinun olevan kiinnostunut asiasta ja vastaavan minulle välittömästi. Kun sinä sitten soitit minulle sunnuntai-iltana ja vaadit minua tulemaan kirkolle maanantai-iltana, niin pyytäessäni vastaustasi tähän asiaan sanoit, ettet ole mikään pilkun viilaaja etkä halua kommentoida asiaa. Kehotit minua kääntymään Raamatun Sanoman kirjoittajan tohtori Müllerin puoleen. Sinä sanoit liikkuvasi suuremmissa ympyröissä.
 Minä olen pettynyt sinuun, sillä:
 "Papin suun tulee jakaa tietoa, hänen huuliltaan odotetaan opetusta. Hän on Herran Sebaotin sanansaattaja." (Mal.2:7)
 Toivon asiallista ja rakentavaa keskustelua ennen kuin siirrytte jo vaatimaanne erottamisvaiheeseen.
 Koska tunnekuohuntanne takia lienee mahdoton keskustella kasvokkain, on tämä sähköpostitie hyvä ratkaisu.

 Siksi esitänkin muutamia kysymyksiä joihin toivon sinun vastaavan aikaisemman kysymykseni lisäksi, sähköpostilla:
 Onko syntiä suomentaa kriitikkojen ajatuksia adventtikirkon opinkappaleista?
 Onko syntiä kertoa julkinen tapahtuma kirkon jumalanpalveluksesta?
 Onko syntiä kertoa tosiasioita yhteisön ja yksityistenkin heikkouksista
(nimiä mainitsematta) ja esittää omia näkemyksiään ja mielipiteitään?
 Onko syntiä julistaa evankeliumia?
 Onko syntiä puolustaa sapatin viettoa?
 Edellä mainitut kysymykset kattavat pääpiirteissään kotisivuni aiheet, eikö niin?
 Pikaista vastausta odottaen, 
 Kyösti Keltanen”
   

Vastauksia kysymyksiini en koskaan saanut. 

(Asiaan liittyvä episodi: 16. elokuuta 2003 "oikean opin vartija, sisar" Xxxxx Xxxxxxxxxxx huomasi minut sapatin jumalanpalveluksessa ja luultavasti tästä ärsyyntyneenä hän muutti sapatin sanansa aihetta, (Oikaisu; 19.3.06 eräs adventisti kertoi minulle puhelimessa, että Xxxxx ei muuttanut sapatin sanan aihetta, vaan hän oli kirjoittanut sen jo valmiiksi kotonaan ja näytti sen ko. adventistille ennen saarnaansa.)  alkaen julkisesti haukkua minua kotisivujeni johdosta, tosin nimeltä mainitsematta. Voidaan sanoa, että tuomitsemalla minut helvettiin, seurakuntaan luikertaneena valheveljenä, hän korotti itsensä Jumalan asemaan. Kun eräs veli huusi Xxxxxxx, että tuo sinun sanomisesi on törkeää, vastasi Xxxxx , että omassa kirkossaan hän saa puhua mitä itse haluaa. Hän myös  kauhisteli sitä, kun kotisivullani sanon seurakunnan jäseniä luonnevikaisiksi, itseni mukaan lukien.
Ilmeisesti vain minä kuulun tähän luonnevikaisten joukkoon, sillä Xxxxx sanoi vievänsä oman luonteensa taivaaseen. Hän lieneekin paljon pyhittyneempi, ainakin omasta mielestään, kuin esim. apostoli Paavali, joka oman luonteensa arvioinnissaan  Room. 7:14 – 24 sanoo mm. näin:  ” 18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.19. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.”  Saarnansa loppuosassa Xxxxx  ylisti adventtikirkon ylivertaisuutta, koska se oli keksinyt vuoden 1844 pettymyksen sijalle tutkivan tuomion, josta muut kirkkokunnat eivät tiedä mitään. Tässä vain eräitä muistikuvia hänen  vihan purkauksista, sillä kuulomuistini on melko huono, enkä ollut varautunut tällaiseen.
Minun ei annettu  kuulla nauhaa johon Xxxxxx Xxxxxxxx äänitti Xxxxx saarnan.)

 17. elokuuta 2003 pastori Xxxxxxxx huomasi vihdoin, että erottamismenetelmä pitää alkaa Jeesuksen opetuksen mukaan Matt.18 luvun jakeesta 15, eikä jakeesta 16, joten hän sähköpostilla ehdotti tapaamista 18.8. meno- tai tulomatkaltaan Lieksaan. 

Kerroin samana päivänä sähköpostilla Xxxxxxx kuinka Xxxxx oli haukkunut minut julkisesti kirkossa sapattisaarnassaan ja että johtaja Xxxxxxxx oli ollut niin vihansa vallassa, että halveksien kieltäytyi ottamasta minun tarjoamaa kirjettä vastaan.  

Lisäksi kirjoitin seuraavaa: Jos te; sinä, johtaja Xxxxxxxx ja vanhin Xxxxx Xxxxx ette halua edes sähköpostin/kirjepostin kautta vastata muutamiin kysymyksiini niin lienee hyödytöntä keskustella kasvokkain vihan ilmapiirissä. Keskustellaan myöhemmin, kun rauhoitutte, ja sitten kun saan sinun kannanoton sähköpostin kautta tämän aiheen kysymykseen ja toiseen sähköpostitse lähettämiini kysymyksiin. Vai pelkäätkö ottaa kantaa kirjallisesti? Toivon, että sinäkin toimit avoimesti ja rehellisesti niin kuin Jumalan lapsen kuuluu tehdä. 
Ilman vihamielisyyttä, Kyösti
  

1. syyskuuta Xxxx ehdotti tapaamista kirkolla 3. tai 4.9. 

Vastauksessani  Xxxxxxx 2.9 kertasin aikaisemmat kysymykseni ja lisäsin:
Toivoisin hyvän tahdon eleenä vieläkin sinulta lyhyitä vastauksia
 kysymyksiini, ennen kuin tapaamme. On tai ei vastaukset riittävät. Koska
 kirkolla ei ole tietokonetta mutta minulla on, josta voimme katsella
 kotisivujani, niin odotan SINUA KOTIINI huomenna ke 3.9. klo 18.00.
 Kyösti
  

Tähän pastori  Xxxxxxxx vastasi puhelimella, että hän ei tule kotiini elleivät johtaja Xxxxxxxx ja seurakunnan vanhin Xxxxx Xxxxx saa tulla hänen mukanaan.   

2.lokakuuta sain 30.9 päivätyn johtaja Xxxxxxxx kirjoittaman kirjeen jossa hän kutsui minut 8.10. klo 18.00 alkavaan Imatran adventtiseurakunnan seurakuntakokoukseen, jonka asiana on käsitellä minun jäsenyyttäni seurakunnassa.  

Vielä 5. lokakuuta sain pastori Xxxxxxxx sähköpostin:
”Hei Kyösti-veli.
 Sopisiko sinulle tulla keskustelemaan kanssamme Imatran adventtikirkolle ke
 8.10 klo 17.00? Olemme silloin Xxxxxxxx ja Xxxxxx kanssa
 paikalla.
 Myöhemmin samana päivänä klo 18.00 kokoontuu samassa paikassa
 seurakuntakokous, joka käsittelee jäsenyyttäsi seurakunnassa.  Olet
 tervetullut tilaisuuteen.
 Ystävällisin terveisin
 Xxxx Xxxxxxxx."

 

Vastasin tulevani klo 18.00 kokoukseen.

 

Puolustuspuheeni lopuksi mainitsin seuraavaa:

Jukka Kaijan sähköposti ja todistukset johtaja Xxxxxxxxxx,  lienee pannut Xxxxx omantunnon koetukselle joku vuosi sitten, ehkä juuri silloin kun Xxxx oli opiskelemassa adventistien oppilaitoksessa New Bolt Collegessa Englannissa. Sillä joskus keväällä muistelen hänen  kertoneen jumalanpalveluksessa, johtaessaan raamatun tutkistelua, että hän on noin kuukauden ajan painiskellut sellaisen kysymyksen kanssa kuin, että pitäisikö uskoa yksin raamattua ja vain pelkästään raamattua. Ilm. 22:18 – 19 ei anna lupaa enää lisäillä Raamattuun. Ja Xxxx näyttää nyt päätyneen sellaiseen ratkaisuun, että E. G. White voi tehdä lisäyksiä raamattuun. Ja silloin kun EGW on ristiriidassa raamatun kanssa niin se on todennäköisesti Xxxxx mukaan vain kriitikkojen ymmärtämättömyyttä, pahansuopaisuutta ja seurakunnan hajotustoimintaa, joka oikeuttaa ”pyhään vihaan”, jopa sellaista uskonveljeä kohtaan, joka suomentaa kriitikkojen kirjoituksia. 

Psalmi 51:8 sanoo: ”Katso, totuutta sinä (Jumala) tahdot salatuimpaan saakka, …” (VKR).  Kun minä nyt kotisivuillani olen suomeksi paljastanut joitakin adventtikirkon salaamia asioita, niin miksi te vihaatte minua? 

Vielä lopuksi, jos sen synnin määrittelemiseen, jonka perusteella minut halutaan erottaa seurakunnasta käytetään adventtikirkon itsensä keksimiä lakeja, eikä Jumalan lakia, kymmentä käskyä, niin eikö ole selvää, että sellainen yhteisö ei ole silloin Jumalan seurakunta, vaan omavaltainen lahko tai kulttiuskonto. 
Minä en ole herjannut Jumalaa enkä Jumalan seurakuntaa.
Kyösti Keltanen


    PS. Omia ajatuksiani lähes 34 vuotta kestäneen jäsenyyteni aikana näkemästäni ja kokemastani  adventtikirkossa: 

Hyviä puolia mm.
- saarnaa muun lisäksi myös uskon kautta vanhurskauttamista 
- jumalanpalveluksissa on aihekohtainen raamatun tutkistelu johon koko seurakunta osallistuu
(tosin johdattelevan "Raamatun Sanoma" -vihkosen opastuksella, jossa on lainauksia Ellen Whiten kirjoituksista)
- myös maallikko saa saarnata jumalanpalveluksissa (sapatin sana)
- opettaa raamatulla perusteltua kastetta, ehtoollisen viettoa ja pyhäpäivää (uskovien kaste, muistoateria jalkojen pesuineen, sapatti)
- opettaa uhraamaan aikaa ja rahaa evankeliumin levittämiseen (sympatiakeräys, uhrit, kymmenykset; 10% bruttotuloista)

Huonoja puolia mm.
- saatuaan jäsenekseen, hämmentää ja suurelta osin kumoaa uskon kautta vanhurskauttamisen keksimällään opilla tutkivasta tuomiosta
(kun Jeesus ei tullutkaan laskettuna aikana, vuonna 1844, korvattiin se erehdys toisella erehdyksellä,  jota sitkeästi puolustetaan identiteetin ja kirkkokunnan olemassaolon oikeutukseksi;  Jeesus muka menikin vasta vuonna 1844 taivaallisen temppelin kaikkeinpyhimpään ja alkoi tutkia uskovien elämää  Aadamista alkaen, josko he olisivat kelvollisia taivaaseen tai eivät) 
- raamatun tutkistelussa ei saa rehellisesti esittää omia mielipiteitään (useinkin johtajan "keskustelu" -saarna)
- vain "arvolliset" ja sisäpiirin maallikot saavat esittää sapatin sanan tai johtaa tutkistelua
- tekee monesti vielä nykyäänkin sapatista pelastuksen tuomarin
- panee "vapaaehtoisten" kymmenysten maksamisen pääsyehdoksi sisäpiiriin (kymmenyslaki; vanhan liiton laki leeviläisten elatukseen ruokatarvikkeilla)
- kymmenystulot luovutetaan palkkapapiston käyttöön, paikallisseurakunta ei saa niistä senttiäkään
- roomalaiskatolisuudesta mukailtu maailmanlaajuinen hallinto- ja virkapappeusjärjestelmä kalliine  byrokratioineen ja pääkonferensseineen.
- luovuttuaan monista opillisista erheistään, adventtikirkko vieläkin puolustaa Ellen  G. Whiten ylivertaisuutta raamatun tulkinnassa ja hänen lisäyksiään Raamattuun.

Miksi en eronnut vapaaehtoisesti
Yritin saada seurakuntalaiset ja papit lukemaan kriitikkoja ja ajattelemaan omilla aivoillaan kirkon opinkappaleita. 
Lisäksi halusin katsoa noudatetaanko Jeesuksen ohjetta kriisitilanteessa ja siksi laskin asiat menemään loppuun saakka. 
Vaikka tavallaan "menetin kasvoni" niin opin paljon uskovien luonteesta. 
Havaitsin enemmän tekopyhyyttä ja ylpeyttä kuin oletinkaan. 

Vielä pois lähtiessäkin erottamiskokouksesta tulivat pastori Xxxxxxxx ja pöytäkirjan tarkastaja ivailemaan minulle ahtaaseen eteiseen, kuin pienet ilkeät lapset. 
"Et sinä ole eronnut Jeesuksesta vaikka erotimmekin sinut seurakunnasta", muistan Xxxxxxxx sanoneen.  
Jeesus sanoo kuitenkin Matt.18:17-18:  "... suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu."  
Tarjotun kädenpuristuksen sijaan sanoin heille: "Älkää teeskennelkö." 
Kohteliaisuus ja kauniit sanat ovat mitä suurinta petosta silloin kun sydän ei ole mukana ja teot osoittavat toista. (vrt. snl. 27:6)

 Adventtikirkko on muuttunut alkuperäisestä herätysliikkeestä sementoituneeksi instituutioksi, joka on luonteeltaan itsekeskeisen maallisen etujärjestön kaltainen. 
Se ei oikeassa olemisen ylpeydessään siedä kritiikkiä ja totuuden kertomista salaamistaan asioista.  

Kaiken edellä mainitun kokeneena minussa on herännyt epäilys,  kuuluuko maailmanlaajuinen Adventtikirkko ollenkaan Jumalan,  yhteen, todelliseen, maailmanlaajuiseen, seurakuntaan vai onko se vain kulttiuskonto?

"Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua."
Joh.16:1-3.

Tapa, jolla tyypillinen Ellen G. Whiten opetuslapsi suhtautuu adventtikirkkoa kohtaan esitettyyn kritiikkiin, paljastuu kun luet  seuraavan vertauksen, jonka Jukka Kaija löysi  internet-osoitteesta:  http://www.mormonismi.net/artikkelit/vertaus.shtml

Pakanaksi ja publikaaniksi leimattu,  Kyösti Keltanen

Aiheisiin