ENTISEN ADVENTISTIN KOTISIVUT  
   

 

PäiPäivämäärä: Sat, 22 Dec 2007 11:46:38 -0800 (PST)

Paikallinen: La 22 joulu 2007 21:46
Lähettäjä: xxxxxx.@xxxxx.xxx> 
(adventisti,
 joka ei halua nimeään adventtilistan ulkopuolelle julkisuuteen

 

 
   

Aihe:
Ristiinnaulitseminen on jatkuva moite organisaatioille

   
(värilliset korostukset ovat kotisivun haltijan tekemiä)

   
           
 

Naispappeuskeskustelun innoittamana, olkoon tämä kannanotto siihenkin.

Eläessään maan päällä Jeesus aika ajoin moitti ankarasti aikansa
oppineita, niitä jotka edustivat korkeakirkollisuutta ( kts. Luuk.
11:52, 20:46).

Kun sitten lopulta tuo korkeakirkollisuus sai naulittua Jeesuksen
ristille, se oli tekona vailla vertaa, siinä viranomaiset, papit
ottivat hirvittävän vastuun.. Jumalan Pojan murha oli liian iso pala
pappeudelle niellä..


Pane merkille!

Jeesus ei totellut pappejaan, viranomaisiaan, oppineitaan Hänelle
tärkeissä uskonnollisissa asioissa, lopulta se johti Hänen
teurastukseensa myös viranomaisten toimesta.

Ristiinnaulitseminen oli häpeällistä, aikansa pappisvallan paha
hedelmä. Voimme käsittää, että Ristiinnaulitseminen on jatkuva moite
ja ankara ruoska uskonnollisille auktoriteeteille, se ehdottomasti
tuomitsee sellaisten olemassaolon!

Ristiinnaulitseminen ylistää jokaisen oikeutta omaan persoonaansa,
päätöksentekoonsa ja sen mukaiseen elämään. Se kieltää ja tuomitsee
eriarvoisuuden, riiston ja pakottamisen kirkon, seurakunnan, valtion,
tai minkään taholta.

Kun Jeesus kokosi opetuslapsensa, Hän ei johdonmukaisesti missään
vaiheessa valtuuttanut ketään kenenkään auktoriteetiksi, tai
johtajaksi.

Hän kehotti opetuslapsiaan kertomaan ja kastamaan (Luuk.10:0, Matt.
28:19), ei muuta. PISTE!. Äärimmäisen tärkeä tehtävä! Hän ei
perustanut mitään ikuista leeviläisten heimoa kenestäkään
opetuslapsesta,
päinvastoin, ristiinnaulitsemisen jälkeen esirippu
repeytyi ja kaikkeinpyhin paljastui, leeviläisyys lakkautui.
 

Jumala tosin sai joitakin yksilöitä paremmin käyttöönsä (opetuslapset,
Paavali, Apollos), joista tuli vapaita, omasta tahdostaan yleisen hyvän
palvelijoita, joiden toimeentulo oli epävarmaa.
Missään vaiheessa
Jumala ei auktorisoinut heistä ketään johtajiksi (Luuk.22:26, Ef.3:7).

Paavali persoonallisella tavallaan kehotti hyväntekeväisyyteen
hengellisiä työntekijöitä kohtaan, jotka elivät vainoissa ja
köyhyydessä, se hänelle aivan oikeutetusti suotakoon. Paavali ei
kuitenkaan tehnyt itsestään yksinomaista johtajaa, jonka sanaa tulee
seurakunnan noudattaa, hän hyväksyi muidenkin kautta tulleen Jumalan
sanan.

Jeesus ja Paavali oleskelivat synagoogeissa, aikansa
seurakuntasaleissa, mutta se ei merkinnyt heille yksinomaista ja
ainoata tilaa, jossa Jumala vaikuttaa, vaan Jeesus kokosi kuulijoita
niityille ja rannoille, samoin Paavalikin kokoontui milloin
missäkin.. missään vaiheessa Jeesus ei ohjeistanut, eikä Paavali
vahvistanut jonkin yksinomaisen ja ainoan joukon tai paikan olevan
ainoa ja yksinomainen hengellinen auktoriteetti!

Jeesus vapautti, ja antoi itseluottamusta ja -arvostusta yksilöille,
Paavali jatkoi ja vahvisti tätä (1.Kor.9:19).

Kaikki nämä koskevat kaikkia kaikkialla maailmassa, jokainen Jeesuksen
seuraaja on vapaa apostoli! (tähän löytyy vaikka kuinka jakeita
viittaukseksi, mutta Jeesus riittää)

Kaiken tämän jälkeen voimme suhtautua oikein naispappeuteenkin,
esivaltaan, jolla toki on oma tärkeä paikkansa, sekä myös omaan
rakkaaseen seurakuntaamme, jolla silläkin oma tärkeä paikkansa.

Kaiken tämän jälkeen, kun nyt tiedämme olemme vapaita, Jeesuksen
korottamia yksilöitä, voimme todeta että seurakunnallinen
yhteisöllisyytemme on hyvin, hyvin löyhä yksilöiden yhteenliittymä,
joka tosin voi olla vaikka kuinka vahva rakkaudessa.. mutta vain jos
kunnioitetaan yksilöä.. muistakaa Ristiinnaulitseminen, se ruoskii
loputtomasti organisaatioita..
 

Näin siis alkuseurakunnassa.. jossain vaiheessa itsekäs paha hiipi
tuohon löyhään, vapaiden yksilöiden rakkauden
yhteenliittymään.. tapahtui episkopaalisuus (apostoliuden epäterve
korostus), jossa voimakkaat, muita viekkaammat ja älykkäämmät
korostivat olevansa palvelijoiden palvelijoita, jonkinlaisia
pääsihteereitä.. ja antoivat sallia itselleen arvovallan, jollaista ei

alkuseurakunnan apostoleillakaan ollut. (jotkut uskovat jo
1.vuosisadalla olleen johtaja-apostolin kts. en.wikipedia.org/wiki/
Pope_Linus)

Kului 1400 vuotta, ja Luther naulitsi teesinsä kirkon ovelle, hän
alkoi aavistaa sitä mitä Jeesus oli tarkoittanut (Saksan kapinoivat
talonpojat taisivat kuitenkin ymmärtää Lutheria paremmin Jeesuksen
vapautta), vaikka Luther vielä olikin aikansa lapsi kaikessa
korkeakirkollisuudessaan.

Näin Joulun alla, olkaamme vapaita siinä Vauvassa, joka annettiin
köyhille, mutta vapaille ja rohkeille.

Tällä keskustelupalstalle esiintyneiden huhujen mukaan organisaatiomme
on ottamassa askelia alkuseurakunnallisille juurilleen. Sillä välin
kehotan Sinua, joka olet sattunut lukemaan tämä, olemaan rohkea ja
uskaltamaan pysymään siinä vapaudessa jonka Jeesus on Sinulle antanut,
olkoon srk-käsikirja tietoisuudessasi, olkoon seurakuntasi
organisaatio palvelemassa Sinua, mutta älä anna näiden harhaanjohtaa
Sinua, palvele edelleen sitä yhteisöäsi missä olet työssä, mutta
säilytä oikeutesi omaan persoonaasi ja päätöksentekoosi, muista että
Teurastus tapahtui niiden vuoksi.. mikään tai kukaan ei ole Sinun ja
Jeesuksen välissä, koskaan.

  Aiheisiin